Taubilan hovin historiaa ja muistoja kootaan
19.11.2014
Taubilan hovin historiaa ja muistoja kootaan
Taubilan hovin varhaisempi historia on ollut vieraiden isäntien hallitessa raskas ies kartanon alustalaisille.
Kartanoa hallitsevien omistajien emämaassa Venäjällä oli maaorjuus vielä v. 1860.
Jo Taubilan hovia perustettaessa häädettiin useita kyliä asukkaineen uusille asuinsijoille, aina pitäjän syrjäisille alueille asti.
Vielä vanhempi sukupolvi ja isovanhemmat ovat kertoneet muistojaan ja uskomattomia tarinoita noilta ajoilta, miten orjuuttavassa pakkotyössä ropotissa raadettiin.
Taubilan mahtavat viljamakasiinin pylväät ja piiskapetäjä näkivät kärsimyksiä, joita esivanhempamme ovat kokeneet lahjoitusmaa kautena.
Kun Karl Fazer osti Taubilan hovin v 1918 olot alkoivat muuttua, parannettiin asuinoloja huomattavasti esim. rakentamalla Kalmiston alueelle neljän perheen taloja tilan muonamiesten käyttöön.
Kunnostettiin päärakennus ja muut asuin- ja talousrakennukset, koski valjastettiin rakentamalla mylly ja sähkölaitos sekä muita talousrakennuksia.
Uusi kehityskausi alkoi hovin historiassa, Fazer antoi valtuudet valitsemalleen tilanhoitajalle, jota kartanon väki suuresti kunnioitti. Tilanhoitajalla oli apunaan alansa tuntevia miehiä ja naisia jotka hyvällä esimerkillään ja taidoillaan saivat työt hoitumaan parhaalla mahdollisella tavalla ja Taubilan hovi saatiin nostettua rappiotilasta tuottoisaksi kartanoksi.
Karjanjalostus sai vauhtia kun sekarotuista, sekä suomenkarjaa uusittiin. Oli myöskin muita kotieläimiä kuten hevosia, lampaita, sikoja sekä monipuolinen siipikarja.
Nyt suurten uudistusten alkaessa tarvittiin myöskin rahaa uudistusten rahoittamiseen.
Karl Fazer Taubilan metsiä kulkiessaan ja katsellessaan, niin taitavana liikemiehenä ja luonnon tuntevana arvioi saavansa hyvät tulot metsän myynnistä ja saikin sitten moninkertaisen rahamäärän puunmyyntituloina, maksamastaan Taubilan hinnasta.
Taubilan hovin metsät olivat kasvaneet hakkaamattomina vuosisadan ajan. Suuret metsätyöt alkoivat toisen vuosikymmenen alkupuolella.
Hakkuualueelle rakennettiin kapearaiteinen rautatie, jota pitkin pässiveturilla puutavara vedettiin Myllypellon asemalle, josta miljoonat kuutiometrit puutavaraa matkasi maailman markkinoille. Tätä ihmettä kävivät kotimaiset ja ulkomaiset lähetystöt katsomassa miten upeita puunrunkoja kuljetettiin.
Ensimmäiset traktorit ilmestyivät kartanon pelloille -20 luvun puolivälissä, vaikka hevosilla tehtiinkin suuremmaksi osaksi kynnöt ja muut peltotyöt sekä kuljetukset.
Taubilan hovin vaikutus ympäristön taloudelliseen kehitykseen oli monipuolinen.
Monet pyhäjärveläiset perheet ansaitsivat toimeentulonsa joko suoraan hovin palveluksessa palvelijoina, karjan hoidossa, peltotöissä tai muuten tekemällä yhteistyötä hovin kanssa, kuten puiden ajoa metsätyömailla.
Toimet keskeytyivät Taubilan hovin jäätyä talvisodan jäkeen Neuvostoliiton hallintaan, jatkuen taas välirauhan jälkeen, kun kannas saatiiin vuonna 1941 vallattua takaisin. Kuitenkin työt ja toimet loppuivat lopullisesti jatkosodan jälkeiseen vuonna 1944 Nevostoliitolle luovutukseen. Tilanhoitaja sai evakuointikäskyn 12.09.1944 silloin tarvittiin paljon voimia ja ihmisiä kuljettamaan tavarat ja eläimet muualle Suomeen. Kärryt ja muut kuljetusvälineet lastattiin täyteen tavaroita, naiset ja vanhemmat lapset kävelivät lehmien kanssa pois Pyhäjärveltä. Matkan raskautta lisäsi vielä se, kun oma koti piti jättää toistamiseen vieraisiin käsiin.
Taubilan hovista on paljon kirjoituksia jotka ovat ”sirpaleina” monien lehtien palstoilla ja kirjojen sivuilla sekä arkistoissa, lukuunottamatta Pentti R. Lehtosen Taubilan hovi kirjaa joka perustuu Lehtosen perheen kuvakokoelmaan ja muistoihin.
Työt tilalla olivat varmasti aika raskaita, vastapainoksi tarvittiin varmaankin jotain yhteisiä tilaisuuksia tai illanviettoja, vaikka vapaa-aika jäikin hovin ja kotona tehtyjen töiden takia vähäiseksi. Vapaa ajan vietosta ei ole paljoakaan kirjoitettu.
Hiljakkoin esiin tulleen vielä julkaisemattoman aineiston innoittamana Taubilan hovista, heräsi ajatus uudesta Taubilan hovia käsittelevän kuvakirjan laatimisesta, joka olisi tavallaan jatkoa, Vpl Pyhäkylän koulupiirin, (myöhemmin Vpl Pyhäkylä-Seura), toimittamalle kaksiosaiselle, Kaunista Vpl Pyhäjärveä kirjalle, sekä täydentäisi Lehtosen julkaisemaa kuvakirjaa laajemmalti, kokoamalla ”sirpaleet” yhteen, koskemaan niitä asioita mitä hovissa tehtiin, miten ja millä tavoin?.
Taubilan hovi ja Kalmiston talot olivat isäni ja äitini sekä tätini kertomuksia kuunnellessa tullut tutuiksi. Myöskin kummisetäni kanssa keskustellessa puhe kääntyi usein Pyhäjärvelle, Taubilaan ja Kalmistoon. Vuosia myöhemmin käydessäni Kalmistossa ja Taubilan hovin rannassa, palautuivat tarinat muistiini ja herättivät kiinnostukseni hovin historiaan, elämään ja tapahtumiin.
Olisiko vielä lisää olemassa Taubilan hovia koskevaa aineistoa kuvia ja muistoja joita ei ole vielä julkaistu tai tallennettu?
Otan mielelläni lisää kuvia, muistoja ja kirjoituksia vastaan, tallennettavaksi jälkipolville ja mahdollista uutta Taubila kuvakirjaa varten.
Mikäli kuvakirjahanke saadaan toteutettua, ajateltiin hankkeen saatavan valmiiksi vuoteen 2018 mennessä, koska silloin tulee kuluneeksi sata vuotta Taubilan hovin siirtymisestä Karl Fazerin omistukseen.
Mauri Hauhia