Virpomisesta jatkoa.
15.3.2011
Virpomisesta jatkoa.
Toivo Hinkkanen
Virpomavitsa
Minua on ennen ja nyt virvottu monenlaisilla virpomavitsoilla. Pääsääntöisesti
kuitenkin pajunoksilla.
Paras tapaus pari vuotta sitten. Kari, aikuinen lastenlapseni, oli meille tulossa virpomisaikaan.
Muisti virpomisen. Pysähtyi ja taittoi tienvarren puskasta oikein koukeroisen pajunoksan, jossa
pajunkissoja. Ei ollut koristeltu muuten. Sillä virpoi, kuostinkin sai. Vitsa pantiin kuivana maljakkoon.
Pajunkissat pysyivät oksassa kiinni toista vuotta.
Ordotoksien ohjeista löysin mm. seuraavaa.
Valitaan 3-haarainen pajunoksa. Se kuvaa Pyhää Kolminaisuutta.
Leikkaa kreppipaperista 5 kpl 5×5 cm palasia. Määrä kuvaa Kristuksen haavojen
lukumäärää. Taivuttele paperit limittäin, lisää lehdeksi pieni pala vihreää paperia ja
sido kalastajalangalla kiinni oksaan. 3 kukkaa, kolme haaraa. Käytän väreinä
punaista ja valkoista. Usein näkee violettia, mutta se on paaston väri, jota pitäisi
välttää.
Jos pääsiäinen on aikaisessa ja oksissa ei ole lampaita (pajunkissoja), silloin
tehdään kukkia.
Karjalassa ennen lapset keräsivät kaikki karkkipaperit vuoden aikana ja tekivät
näistä kukat. Kylien ”sanattomana sääntönä” oli: jos lapsen virpokukat oli tehty
sanomalehdestä, niin virvottava tiesi, että palkka olisi suotavaa saada rahana.
Raha vietiin kotiin, virpoja ei saanut sitä itselleen. Palkka haettiin aina pääsiäisenä.
Kyllä itsekin muistan monia virpomavitsoja karamellipapereilla koristaneeni ennen
Pyhäjärvellä..
Virpomaloruja
Loru Kannakselta (M-L):
Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks.
Isännäl, iso vassa
emännäl perä leviä.
Poika tuokoon minijän
tytär hyvän sulhaisen.
siulle vissat, miulle palkka.
Miulle muna kanasestais
maitotilkka lehmäsestäs,
vähä voita vakkasestas
kopeekka kukkarostas.
Luoja sinnuu siunatkoon.
Virvon varvon vitsasella
kosken pajun oksasella,
Jumala sinua siunatkoon!
Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.
Loru Salmista (HS)
Virpoi varpoi, tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks
oksan ojennan
ja elämän onnea toivotan.
Onni on siunausta,
onni on rakkautta,
onni on hyvä elämä,
en palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa vaadi,
vaan Jumalan siunausta toivotan.
************
Mie se virvon viksuttelen,
rahan eistä raksuttelen,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuuveks,
sulle vitsa,
miueele palkka.
Virpoi varpoi vitsa uus,
niin kuin talvella kukkiva kuus.
Elämän onnea toivomme teille,
kai palkan maksatte meille!
Virvon, varvon,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuueks.
Vitsa siulle,
palkka miulle.
Annat sie munan vai kanan
*************
Virvon varvon vitsat käyvät,
tulevaks vuueks,
tuoreeks terveeks,
vitsa siul,
kuosti miul.
kuosti = virpomapalkka
Alan virpoa vitsalla
painella pajun vesalla
uuden vuoden uutisiksi
vanhan vuoden vastuksista.
Mie virvon vitsalla hyvällä
pajun varvulla parhaalla.
En mie siulta palkkaa vaadi
enkä velkakirjaa laadi.
Luoja sinnuu siunatkoon.
Virvon varvon vitsasella
kosken koivun oksasella.
Isännälle ikä pitkä,
emännälle perä leveä
ja pojalle hyvä hevonen.
Jumala sinua siunatkoon!
Kalevalaisia virpomisrunoja on myös useita ja ne kuulostavat myös hauskoilta.
“Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivotellen,
siunausta siivitellen,
onnea oksalla tällä.”
“Virvon varvon vitsasella,
rikkaaks, rakkaaks,
ison talon isännäks.
Viikoksi velkaa,
vuueksi vappaata,
sinulle vitsa, minulle palkka.
Annotko munan vai markan!
Kilteiksi pienet piimäsuut!”