Virpomaperinne
8.2.2011
Virpominen
Minulle sanat virpolauantai, virpovitsa, palmusunnuntai, virpokuosti ovat tuttuja sanoja jo yli 7-vuosikymmenen takaa. Näin varmasti myös useimmille Karjalassa syntyneille — ja mikä ilahduttavaa, myös monelle evakossa syntyneellekin. Suomeen virpomaperinne on tullut idästä ordotoksisuuden mukana. Seuraavassa lainauksia siitä, mitä asia heille tarkoittaa.
Palmusunnuntai — yksi suurista juhlista
Ordotokseille palmusunnuntai on pääsiäisen, ylösnousemuksen esijuhla. Kansa tervehti Kristustapalmunoksin ja riemuhuudoin. Jo 300-luvulla kristittyjen tiedetään kulkeneen palmusunnuntainakulkueissa palmunoksat käsissään muistaen Vapahtajan Jerusalemiin ratsastamista. Kristinuskonlevitessä juhlan vietto siirtyi kaikkialle kristilliseen maailmaan. Meillä pohjoisessa palmunoksat onkorvattu pajunoksilla, ensimmäisillä talven jälkeen heräävillä kasveilla. Virpominen ja virpovitsatulevat venäjän kielen pajua tarkoittavasta sanasta verba. Venäjäksi palmusunnuntai onkin pajusunnuntai.
Hyvissä ajoin ennen palmusunnuntaita lapset koristelevat kauniisti päiväkodeissa, kouluissa,seurakuntien kerhoissa ja kodeissa virpomavitsoja ja opettelevat virpomaloruja.Pajunoksat siunataan palmusunnuntain aaton vigiliassa.
Palmusunnuntaina virpojat eivät piiloudu naamiaispukujen taakse, vaan sonnustautuvat omiin siisteihin vaatteisiinsa. Siunattujen oksien kera lapset ja lapsenmieliset menevät sukulaisten ja ystävien luo toivottamaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle. Lahjaksi saatu virpomavitsa pitäisi säilyttää ikonin takana Helatorstaihin, eli Kristuksen taivaaseen astumisen juhlan aattoon asti. Tuolloin siunattu virpomavitsa hävitetään polttamalla. Kauniisti koristelluista vitsoista täytyy luopua, aivan kuten opetuslasten täytyi luopua Kristuksesta, hänen astuessaan taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen.
”Virpomispalkka”
Tapana on, että virpomispalkka maksetaan vasta pääsiäisenä, jolloin paasto päättyy. Tavallisin vastalahja virpomisesta on ollut ylösnousemuksen vertauskuva, pääsiäismuna, koska munan suljetun kuoren sisällä on uuden elämän alku. Kristityille muna on ollut varhaiskirkon ajoista alkaen ylösnousemuksen symboli. Päältä päin muna näyttää kuolleelta kuin Kristuksen hauta ja sen suulla ollut kivi. Sisältä murtautuu kuitenkin uusi elämä: Kristus. Tämä pitäisi lapsille kertoa, sillä nykyisin on tapana antaa kiitokseksi myös muita lahjoja. Virpojan tulisi malttaa odottaa pääsiäiseen asti, ennen kuin syö suklaamunansa, vaikka saisikin virpomispalkan jo palmusunnuntaina.
Lapsille opetetaan, ettei virpomaan mennä palkan vuoksi ja että erityisesti virvotaan lähimpiä, kuten perhe, kummit, sukulaiset ja naapurit. Virpominen on siunauksen tuomista, samalla toivotetaan myös elämän uudistumista ja vireyttä. Virpomaloruissa korostetaankin hengellisen ja fyysisen uudistumisen merkitystä. Ordotoksinen kirkko on pyrkinyt säilyttämään kirkollisen perinteen alkuperäisen ajatuksen. Tästä syystä virpomaan mennessä ei pukeuduta noidiksi, velhoiksi tai muiksikaan hirvityksiksi, jotka kuvaavat jotain sellaista, joka on toisella puolella kuin Jumala. Karjalassa ja Itä-Suomessa myös luterilaiset lapset virpovat ilman naamiaisasuja.
Yleinen tietämys uskonnollisten juhlien sisällöstä ja vietosta on vähentynyt. Niinpä jopa toisilleen vastakkaisten juhlien viettotapoja yhdistellään uusiksi roolileikeiksi. Ordotoksit vierastavat ajatusta virpomisesta tuonkaltaisena toimintana. Heille virpomatapojen opettaminen on nimenomaan uskontokasvatusta.
Lähde: TM, lehtori Marianne Kantonen
Pyhäjärvellä
Eipä tuossa ordotoksien perusteluissa oikeastaan mitään pois otettavaa ole. Muistini mukaan pajunvitsoja tottakai etukäteen koristeltiin. Virpovitsojen siunaamisia ei meillä ordotoksien tapaan ollut. Mutta virpomassa me kävimme Virpolauantaina, eli palmusunnuntain aattona. Virpojilla oli aivan normaali, siisti vaatetus. Mitkään naamiopuvut eivät tulleet mieleenkään.
Virpokuosti taas useimmiten saatiin ja haettiin vasta pääsiäisenä.
Virpomassa käytiin kotiväen lisäksi isovanhempia, kummeja,lähinaapureita ja sukulaisia, mikäli asuivat lähietäisyydellä. Mutta ympäri kylää, talosta taloon ei kuljettu.
Trullit ja noitavirpojat?
Lähde:Wikipedia
Pääsiäisnoidat (pääsiäistrullit, trullit tai rullit) liittyvät pääsiäisajan mytologiaan. Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.
Uskottiin, että pitkäperjantain jälkeisenä yönä ja pääsiäislauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Kristinuskon mukaan Jeesus Nasaretilainen kuoli pitkänäperjantaina ja nousi kuolleista pääsiäissunnuntaina. Siksi juuri kyseisenä lauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.
Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja palmusunnuntain virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Historiallisesti virpominen ja trullit ovat siis vastakkaisia ilmiöitä; (virpominen liittyy ”siunaamiseen” ja trullit ”kiroamiseen”). Etelä Pohjanmaalla ”trullitellaan” pääsiäislauantaisin.
Lukijan kommentti Vikipediassa:
Nykyisin noidat ovat menneet iloisesti sekaisin kristillisten perinteiden kanssa. Palmusunnuntaina kiertävät virpojat ovat pukeutuneet noidiksi, ja he haluavat ”palkkansa” heti. Ei enää puhettakaan siitä, että munat tai muut namuset haettaisiin vasta pääsiäispäivänä.
Mitä me tähän sanomme?
On erittäin ikävää, että kaksi täysin erilaista asiaa yritetään sekoitta keskenään. Murheeelliseksi siitä tulee, kun ”pikku noidat” virpovitsojen kanssa ilmestyvät ovelle. Eivät nykyiset lapset ehkä tunne taustoja. Mutta vanhempien asia pitäisi tajuta.
Pitäisi vain muistaa, että ”trulliksi” pukeutuminen ei kuulu palmusunnuntain tradiotioon. Trullit kiertävät vasta pitkäperjantai-yönä tai ”lankalauantaina”. Virpojat kiertävät ”virpolauantaina” tai palmusunnuntain aamuna ja palkka maksetaan vasta pääsiäisenä, ei heti.
Hyvä perinne pilattu ahneudella ja röyhkeydellä.
Erään viisaan neuvon sain joskus kuulla:
Kun tämänkaltaisia ”virpojia” tulee, ei pidä näitä lapsia moittia. Antaa heidän virpoa ja kohteliaasti
sitten ilmoittaa, että ”meillä on sellainen tapa, että virpokuostin saa vasta pääsiäisenä”.
Luonnollisesti sitten pääsiäisenä täytyy ”kuosti” löytyä, jos virpoja tulee sitä hakemaan.
Kuinkas Sinä muistat Teillä lapsena, virvottiinko — ja milloin? Miten pukeuduttiin ja ketä käytiin virpomassa?
Miten suhtaudut ”noitavirpojiin”?
Virpovitsojen koristeluun ja virpoloruihin palaan tarkemmin eri kirjoituksessa.
Toivo Hinkkanen