Pyhkyl-Seura

Ei mistään kotoisin

14.2.2009

Evakkojen – tai siirtolaisten, miten vain – sotien jälkeen syntyneenä jälkikasvuna itsellä on aina ollut sellainen tunne, etten ole mistään kotoisin. Ei se mikään elämää ohjaava tai kaiken ylitse käyvä tunne ole ollut eikä ole edelleenkään. Niin vain on. Lapsuudessa tuon tunteen varmaan synnytti äidin suusta harva se päivä eri yhteyksissä kuulunut toteamus:

– Meill´ siel´ kotonn…

Silloin asuttiin Tyrväällä, ainoassa minun lapsena kodiksi tietämässäni ja tunnistamassani paikassa. Äidin kotonn´ kaikki oli ollut tai tapahtunut ennen syntymääni Viipurin läänin Pyhäjärven Pyhäkylässä. Paikassa, josta lapsen mieli rakensi ympärillään kuulemistaan seikoista pala palalta oman kuvansa ja käsityksensä. 1950-luvulla ei ollut vielä mitään mahdollisuuksia päästä paikan päälle näkemään, millaista siel´ kotonn´ oikein oli.
Ei äiti tuolla sanonnallaan milloinkaan pyrkinyt moittimaan tai halveksumaan oloja Tyrvään kodissamme, hänen kommentteihinsa ei sisältynyt ollenkaan arvoasteikkoa paremmin tai huonommin. Monet merkittävät asiat vain olivat tapahtuneet siellä tai olleet jotenkin erilaisia kuin silloisessa Satakunnassa, nykyisellä Pirkanmaalla.

Kun itselleni on ehtinyt kertyä jo ikäjanaa yli puoli vuosisataa, lapsuuteni 50-luku näyttää nyt olleen vain nurkan takana ajasta, jolloin vanhempani ja siskoni olivat joutuneet jättämään rakkaan kotiseutunsa. Silloin lapsenahan sota ja sitä edeltävä aika tuntuivat tapahtuneen ikuisuuksia sitten.

Tuo ”en mistään kotoisin” -tunne vaikutti varmaan aikanaan siihen, että vaikka koti ja perhe olivat rakkaita ja tärkeitä, en koskaan kokenut juurtuneeni tyrvääläiseen savikkoon. Jo koululaisena minulle oli selvää, että paikkani on oleva jossain muualla heti kun lukio on käyty.

Opinnot veivät Tampereelle ja niiden loppupuolella etsin tietoisesti työpaikkaa Itä- tai Pohjois-Suomesta. Molemmista sellainen tuli tarjolle, mutta valitsin idän, kun näin Suomen kartalla suurten järvien ympäröimän Liperin. Täällä olen viihtynyt jo yli 35 vuotta, mutta juuria ei ole tainnut vieläkään kasvaa. Kotini on siellä, missä läheiset, tärkeät ihmiset ovat, ei missään tietyssä paikassa.

1970-luvun loppupuolella äiti muutti isän kuoltua perässäni tänne Pohjois-Karjalaan. Ja mukana muutti lapsuudesta tuttu lause: – Meill´ siel´ kotonn… Mutta kuinka ollakaan, nyt se tarkoittikin useimmiten entistä kotiamme Tyrväällä. Itse olen yrittänyt omassa puheessani kyseistä lausetta välttää, koska se kuulostaa siltä, etten tuntisi olevani kotonani kotonani…

Vuosien varrella minulta on kysytty lukemattomia kertoja, mistä olen kotoisin. Olen vastannut kuten olen tuntenut: – En ole mistään kotoisin, mutta kävin kasvamassa siirtokarjalaisten, pyhäjärveläisten lapsena Tyrväällä.

Tänä päivänä on sananmukaisesti totta, etten ole mistään kotoisin. Syntymätodistuksessani mainittua Tyrväätä ei enää ole. Siitä tuli ensin osa Vammalaa ja tämän vuoden alussa Sastamalaa.

Mistään en ole kotoisin, mutta mieleltäni olen aina ollut karjalainen ja sellaisena pysyn.

Riitta Parkkinen

  • Riitta Parkkinen o.s. Savolainen
  • syntyisin Tyrväältä (Sastamalasta)
  • nykyisin Liperissä Pohjois-Karjalassa
  • 1951 syntynyt
  • Pyhäjärveläisten Lauri ja Hilda (o.s. Sirkiä) Savolaisen tytär
  • toimittaja
  • Mieluisia harrastuksia ovat mm. aviomiehen kanssa eri puolilla maailmaa reissaaminen, lukeminen, uiminen kesällä järvessä ja talvella avannossa, ystävyyssuhteiden ylläpito ja luonnon ihmettely…

Takaisin


2 kommenttia


Hei täältä Turun puolesta!
Yllätyin todella,kun löysin näiltä sivuilta tämän aiheen, josta en koskaan ole kenenkään kanssa puhellut.Elin lapsuuteni Satakunnassa ja heti koulun jälkeen lähdin Turkuun, niin kauksi niistä jutuista ja sitäpaitsi täältä pääsi helposti ulkomaille.Oli aikamoinen painolasti ”ah ku myö siell koton” ja tämän suunnan valinta tänne länteenpäin oli henkistä pakoa.Tästä aiheesta olisi mukava keskustella enemmänkin ja laajemmalla tasolla.
terv. Mirja Päiväläinen

Mirja Päiväläinen | Tiistaina 17.02.2009, kello 17.38


Hei

Ei mistään kotoisin – tuttu tunne. Isäni on Vpl. Pyhäjärveltä kotoisin oleva evakko (alkuperäinen sukunimi on Kukko) Joka meni naimisiin satakuntalaisen – tulevan äitini – kanssa. Työpaikkakierros lähti Eurajoelta ja jatkui Ylitornion (jossa synnyin), Limingan ja Haapaveden kautta Nurmijärvelle, jonne asetuimme. Siellä vietin suuren osan nuoruuttani. Asun nyt Helsingissä.

Siis kun kysytään, että mistä olen kotoisin, saatan vastata: ”Jaksatko kuunnella?”.

Terveisiä sinne Liperiin (josta muutaman lapsenlapseni toinen isoisä on kotoisin)

Heikki Honkala

http://www.kukkula.net

Heikki Honkala | Tiistaina 19.05.2009, kello 19.26


Pyhäkylä-Seura | Sinnuu kutsutua tärkijiä työhö, meijä pyhäkyllöisii erilaisii elämävaiheita tallentammua | Ylös