Itsenäisyyttä
7.12.2008
Ennakkuo luvatu lumpyry sijast Suome 91:ne Itsenäisyyspäivä valken meil pilvipoutaisen pakkaspäivän. Minnuuki runsua viiko vaivant köhä ja nuha alko jo loppuviikost vähä helpottua.
Viel lippu liehuu
Hyvi nukutu yö jälkie mieki Itsenäisyyspäiva-uamun kymmeneks jouvutaisi Kiika kirkkuo. Siel kirkherra huasto järkevii itsenäisyyvest ja Jumala pelkiämisest. Vakkuat kirkkokuorolaiset laulullua juhlistiit yhesolluo ja veisattii myö koko kirkkokansa monta isämmua-aiheista virttäki.
Sit siirryttii ulos sankarhauva ja Karjalua jiäneihe vainajii muistomerkkilöi luoks. Seppelpartiot, kantajin eläkeläisest lukiolaisie, saapuit paikal. Heist mie tunnisti ainaki yhe karjalaisii minijän sekä vävyn ja yhe vävykokeluan.
Kantorko puhals torvel, ni Isänmua virski kajaht komijast. Yks vaimoihmine puhu viisuast ja seppeliet laskiit muistomerkkilöil arvokkuast. Sinirist-lippu sankarhautoi vieres liehu hiljases tuules. Kiitoksii, ku suap viel liehuu.
Laulu Suomelle
Hyvis ajo enne neljiä iltapäiväl mie sit ehätäisi jo Vammalua. Talkoil rakennetus monkäyttöises helluntaikirkos o vuosittai Itsenäisyyspäivä aikoi järjestänniet hienoja joulumusiikki-tillaisuuksii. Joulumusiikkijuhla 2008 anto mitä lupas. Ol soittajii ja laulajii sekä leikkijöiki kaikeikkäisii. Mite löytänyötki pienest seurakunnast nii paljo musiiki taitajii. Tervetulotoivotukse jälkie mieste ryhmä laulo komijast Finlandian. Sit astuit laval kaik laulajat pienimmäst suurimpuo, sekä viulu- ym soittajat ja säestäjät. Mahtavast kaiku ilmoil; Laulu Suomelle. Esitys herkist varmast jokkaise kuulija iha syvämme pohjua myöte.
Joulumusiikki jatku sit monelaisel kokkuopanol ja pelil esitettyn, sekä yhteisest laulettun. Partuntise ohjelma jälkie maistu hyvält nuorte järjestämä Joulune kahvitarjoilu.
Kivennapa kestää
Mie jo viikko sit kerkesi lukemua se Karjala Liito kirjakilpailu voittanie kirja; Kivennavan Vehmainen ja Riihiö – Kohtalon raja. Niiku Laukkase Markku Karjala-talol totes, ni se kirja o hyvi selkijiä tekstii ja issoi kuuvvii. Sen lukemises ei miulkua mänt ko päivä. Hyvä kirja kaikestua.
Itsenäisyyspäivän mie päiväl jatkoi toise Kivennava kirja – kunniamaininnan suanie pitäjäkirja – Kivennapa kestää – lukemista. Sitä jatkoin tuas illal, ku Vammalast piäsi kottii.
Kylhä se Pyhäjärve historiaki tietää kertuo monemoisist sova kiroist ja hävityksist. Mut hyvi avartauvua ainaki miul o lukkii siint, millasta o se ihmisii elämä olt tovellises rajapitäjäs, kute esmerkiks Kivenaval.
No, tiä Kivennapa kestää-kirja o mone asjatuntija voimi kaikes rauhas kirjutettu. Sen lukemises miul männyö viel monta päiviä. Sitäkö niäs täytyy iha ajatuksel lukkii. Mut hyvi opettavaine se miul ainaki o monel taval. Tiä meijä yhteise isänmuan arvo senku yhä lissiä nousuo. Ja esissii työpanos vaikeis olois.
Itsenäisyyttä
Mites ne Linna juhlat männiit? A niihe katsomisest toiset saivat pittiä huole. Meil ko ei uo niitä tikipoksiloi, ni vaimo mitä lie ratiost juhlii kuunnelt. Miu itsenäisyyspäiväi ohjelma mahtu iellä kerruttuu. Ja kyl se miul hyväst riitti.
Mie kuulu siihe vanhimpua ikäluokkua, mikä ei virallisest joutunt sottua. Vaik kylhä mie sota-aja muistan, mitä se ol. Mut ei tarvint kuitekua rintamal olla. Eikä ies evakkuokua lähtii tykkitules, niiko kivenappoiset sielt rajalt.
Mie en kyl ossua tarpieks kiitolline olla kaikest siint varjeluksest ja suojeluksest, mitä elämä varrel uon suant osaksei.
Jot tälläne ol miu Itsenäisyyspäiväi armo vuon 2008.
Rauhallist jouluaikua mie toivota Teil itsekulleki säädylle !
Toivo