Blogi
Omenoita
18.1.2023 |
Omenoita.
Vuosi alkaa olla lopuillaan, enää kuukausi jouluun ja on aika muistella mennyttä kesän aikaa, kuinka nopeasti mukava lämmin kesä taas vilahti ohitse. Vaikka ei muissakaan vuodenajoissa ole mitään moittimista, mutta kesällä kaikki viheriöi, kukkia, mehiläisiä, perhoset lentelevät, linnut laulelevat ja puuhailevat pesäpöntöillään, kun niitä on tullut laitettua useampi kappale pihapuihin.
Kesäkuussa saatiin viimein pitkään puuhasteltu kirja, Siun ja miun juurilla, joka on omistettu lapsille ja heidän vanhemmilleen, julkaisua varten valmiiksi ja lisäksi laadittiin Pyhäjärvi lautapeli koulujen kautta kirkolle, julkaisu tapahtui Satamalan pääkirjastossa, Vanhoilla kirjallisuuspäivillä ja Vpl. Pyhäjärvi juhlilla kirja sai osakseen kiitettävän paljon huomiota sekä kiitosta, joka kuuluu kaikille kirja projektissa mukana olleille, unohtamatta Vpl. Pyhäjärvi-Säätiötä.
Heinäkuu oli juhla kuukausi, alkutahdit käytiin nauttimassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa, sää oli sateinen ja aika viileä sisällä kirkossa piti olla takki päällä, kun ovet olivat osittain auki ja joelta puhalsi viileä tuuli, mutta kuitenkin tilaisuus itsessään oli lämminhenkinen. Juhlat jatkuivat seurakuntatalossa, juhlijoita sali oli lähes täynnä, ruoka oli todella maittavaa ja ohjelmasta sai nauttia täysin rinnoin. Juhlista jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, kun vielä tapasi tuttuja, joita ei ollut nähnyt pitkiin aikoihin.
Elo- syyskuussa alkoi marjojen poiminta kotipuutarhasta, joita tuli aika paljon riittävät varmasti koko talveksi, metsään ei menty, kun ei ole tietoa marja- ja sienipaikoista, torilta ja hallista saa ostettua kaikki metsien satotuotteet mukavasti. Vanhasta Lobo omenapuusta saatiin runsaasti suuria punaposkisia mehukkaita omenoita, joita säilöttiin osa kokonaisina kellariin, osa pieninä viipaleina pakastimeen ja vähän laitettiin hilloksi, puuhun jätettiin vielä muutamia omenoita lintuja varten.
Eräänä syyskuun aurinkoisena päivänä istahti seinälle lämmittelemään outo suurehko perhonen, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, piti oikein tiedostosta hakea ja katsoa mikä ihmetys se oikein on ja sieltä selvisi, että kyseessä oli suruvaippa, oikein tosi nätti lentelijä. Laitoin parivuotta sitten halkovajan seinään ”ötökkä” hotellin näyttää olevan käytössä, hotellissa olevien putkien päät on tukittu jollakin luonnosta saatavalla aineella, nähdään sitten keväällä, minkälaisia pörriäisiä siellä on talveaan viettänyt.
Hyvää talven- ja joulunalusaikaa.
Mauri Hauhia