Herroi kanss marjas!
3.12.2008
Kesäl ol Karjala-lehes ilmotus, jot Karjala Liitto järjestiä parhaan karjalaisen kylä-tai pitäjäkirjan kilpailun. Miul het yks pyhäkyllöine soitti, jot tiä meijä kirja täytyy siihe ilmoittua. No mie pyysi Hinkkase Kaukuo hoitamua asjan, ettei tarvitse kirjoi postis lähetellä. Ja kyl hiä sen hoiski.
Täs runsas viikko takaperi yks vaimoihmine sielt Liitos soitti ja kerto, jot mei kirjal annettais joku kunniamaininta. Hiä pyys ilmoittammua toisil toimikunna jäsenil, jot mäntäs sinne Karjalaisil kirjamarkkinoil, jos hyö meitäki muistuat. Näi mie sit heti teinki.
A viime lauantain myö sit tiält Satakunnast matkattii koht Helsinkii. Kyytii tul Kiikast Toivo, Vammalast Irma ja Reini, Huittisist Seija piirakkakori kans, Kantiemuast Pentti, Forssast Mauri ja otettii viel Hämmielinnast Mattila Sirkkaki kyytii, vaik hiä jo jäi kuntuonsa takie nykysest toimikunnast pois.
Ja ol siel Karjalatalol vilske ja touhu. Koko juhlasal ja iso etteine olliit kirjapöytii täynnä ja väkkii ku paremmil ki markkinoil.
Sit kohta klo 11.00 Laukkase Markku avas ne Kirjamarkkinat. Sen peräst Paavolaise suku lahjoitti Liitol suure kirjasto ja suvu evustaja puhu kauniist ja Liito evustajat vastasiit.
Seuruavaks kutsuttii laval ja annettii kunniakirja Karjala-kiele sanakirja kirjoittajal. Sen perriä palkittii Laukkase Marku valinna perustiel paras vuuve sisäl ilmestynt karjalaine kyläkirja. Se kertuo Kivennava kahest kyläst.
Sit Markku kutsu sin laval Kaunista Vpl Pyhäjärveä-kirjan kirjoittaijii. Häne nimilistuas ol kyl hyvi lyhyt, mikä löi meijä kirjatoimikunna jäsenet vähä ällikäl. Mut ku siel laval ol pienet tilat, ni mie toimikunna piätökse mukkua kapusi yksinnäi sitä kunniakirjua ottamua. Eikä myö siihe lista lyhhyytie suatu mittiä parempua selvitystä.
Hyö antoit viel kolmel muulleki kirjal kunniakirja, sekä yhel aikasemmi ilmestynniel hei mielestiä hyväl kyläkirjal. Ja kyl mie usko, jot tiä viimeks mainittu onki hyvä kirja. Miu viime kesän kuolt kansaopistotoverii ol kans sitä kassuamas.
Myö siel sit kuunneltii esitelmii ja piettii Käksalme-salis johtokunna kokkouski enne kotmatkua. Kaik piäsiit aikannua turvallisest kottii Helsingist.
Muanantain illasuus mie sit löysi Karjala Liito kotsivuil virallise lista näist palkituist kirjoist ja niihe kirjoittajist. Sillo mie suuresti hämmästyi ja melkei vihastui. Meijä kirjatoimikunna jäsenist ol mainittu vua neljä. Kuus ol jätetty kokonua mainitsematta, joukos I-osan kirjoittaja, Kauko.
Sannuot, jot joskus ois hyvä nukkuu yö yli, enneko vastuap. Mie nuku kans yö yli, mut en oikei suant unta.
Het tiistaiaamun soittamua Karjala Liittuo toiminnajohtajal ja kysymiä, jot onks hiä Laukkase Markku ensikiä lukentkua meijä kirjoi, ku ei hiä olt huomant, jot molemmil osil ol oma toimittaja ja kaikkijua ol asjal kymmenä henkii.
No, toiminnajohtaja ties kohta nimetä syyllise. Nimilistan o teht yks Liito työntekijä, eikä Laukkasen Markku. Sit hyö molemmat soitteliit miul päivä mittua, pyyteliit kovast antieks virhettiä ja lupasiit panna oikasun, jos mihi lehtie on mänt vajavaine lista.
Mie uo vuosii varrel olt monis valtakunnallisis tilaisuuksis, mis o jaettu mainetta ja kunniaa. Hyö olliit nyt ensimäistä kilpailuu järjestämäs, mis kaik ei mänt iha kohallie. Mut oppia ikä kaik ja mie usko, jot kyl hyö viisuat ihmiset virheistki oppiit.
Ja mie lupasi meijä toimikunna jäsenil kertuo, jot ei hyö sitä kuulemma tahallua tehniet. Sattu vuo nii hassust, etteivät jaksaniet lukkii sivvuu loppuu ast ajatuksel.
Toivo
3 kommenttia
”Mut oppia ikä kaik ja mie usko, jot kyl hyö viisuat ihmiset virheistki oppiit.”
Mistähän se tulee, että on myös niitä jotka näyttävät uskovan, että jos tekee johdonmukaisesti (lue: jääräpäisesti) aina samalla tavalla väärin niin kas kummaa ”väärä muuttuukin oikeaksi”
p l-b | Torstaina 04.12.2008, kello 13.31
Blogi hyvää murretta. Virhe oli varsin valitettava. Toiminnanjohtajalta on vaadittava enemmän syventymistä.
sirkka nurmi | Torstaina 04.12.2008, kello 14.41
On se tuo Toivon kirjoitus niin hersyvää Pyhäjärven murretta, että aivan tulee elävänä kuvana eteeni Laviasta Väinö Pärssinen, jonka poika Esko oli naimissa Sylvi-äitini nuorimman sisaren Leenan kanssa.
Samaa hersyvää kieltä käytti ukkini ja pienenä ihmettelin, kun matkustimme linja-autolla Laviasta Tyrvään Vinkkilään mummun ja ukin luo, niin miksi äiti aina perilla muutti tuon kielensä lähes meille ymmärtämättömään muotoon.
Timo Pohjola
Timo Pohjola | Sunnuntaina 01.03.2009, kello 17.01