Havaintoja Taubilasta – valinnoista vaikutuksiin
30.5.2018
Kauko Hinkkanen
HAVAINTOJA TAUBILASTA – valinnoista vaikutuksiin
Vpl Pyhäkylä-Seura kunnioitti 20-vuotistaivaltaan juhlakokouksella 21. huhtikuuta 2018 Kinnalan Koukulla Sastamalassa. Seuran toiminta on alkanut Pyhäkylän koulupiirin henkilöiden kokoontumisilla. Niissä tilaisuuksissa käynnistyi perinnetiedon tallennus kuvin ja sanoin. Vuosi 2007 oli seuralle merkittävä vuosi. Pyhäkylän kansakoulun perustamisesta oli kulunut 130 vuotta. Seura julkaisi samana vuonna koulupiirin historiikin, ”Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II”. Työ ei päättynyt tähän. Vuodesta 2018 tuli toinen merkittävä vuosi. Kauppaneuvos Karl Fazer osti 100 vuotta sitten vuonna 1918 Taubilan kartanon. Seura katsoi aiheelliseksi tallentaa jo vuonna 2016 Taubilan kartanon vaiheet kirjaksi. Kuluva vuosi ja sitä edeltävä aika on täyttynyt kartanoelämään perehtyen ja arvioitaessa kartanon vaikutusta pyhäjärveläisille.
Arkkitehti, muurarimestarin poika, Carl Ludvig Engelin-myytti elää vahvasti kannakselaisessa kartanokulttuurissa. Tiedetään, että hän on piirtänyt herraskartanoita Karjalankannakselle. Onko Taubilan päärakennus hänen suunnittelemansa? Siitä ei ole varmuutta. Tiedetään, että hän on saanut vaikutteita Berliinissä suoritettujen opintojen jälkeen Tallinnasta ja Pietarista. Hänen omaksumansa tyylisuunta ”joonilaisine pylväikköineen” näkyy kannakselaisten kartanoiden julkisivuissa. Eräs selitys on muun muassa se, että 1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä silloiset käden taitajat, muurarit ja kirvesmiehet, olivat myös taitavia piirtäjiä. Tuohon aikaan syntyi ajan tyylisuuntaa mukailevia tyyppipiirustuksia, julkisivupiirustuksia, josta myös Taubilan päärakennus on esimerkkinä.
Historiasta tiedämme, että Taubila-nimi on johdettu Taube-nimestä. Samoin tiedämme, että kyseinen suku on vaikuttanut 1600/1700-lukujen vaihteessa Pyhäjärven ohella myös Käkisalmessa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kahdella tasavallan presidentillä esipolvet yhtyvät Taube-sukuun. Presidentit Gustaf Mannerheim ja Pehr Evind Svinhufvud ovat neljänsiä serkkuja keskenään. Yhteinen esi-isä heillä on Johan Reinhold Taube, joka on syntynyt vuonna 1706 Käkisalmessa, siis neljä vuotta ennen kuin Venäjä valloitti Käkisalmen vuonna 1710 Ruotsilta suuren Pohjan sodan aikana.
Olemme aiemmin tulleet tietoiseksi, että Taubilan kartanon viimeinen venäläinen omistaja paroni Wladimir Freedericksz kävi Taubilassa harvoin. Sen sijaan paronitar viihtyi siellä useammin. Paronin harvalukuisista käynneistä saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että hän suhtautui välinpitämättömästi kartanoonsa. On myös toinen näkökulma, luottamus. Hän palkkasi Taubilaan tilanhoitajaksi agronomi Toivo Francken, johon hän luotti ja antoi vapauden, puiden myyntiä lukuun ottamatta, hoitaa ja kehittää kartanotaloutta. Paronin ohella myös pyhäjärveläiset luottivat Franckeen yhteiskunnallisena vaikuttajana. – Paroni vapautui kartanon johtamisesta Francken toimikauden 1894–1918 aikana. Hänelle riitti kartanosta saatu tuotto.
Taubilan kartanon myynti elokuussa 1918 Karl Fazerille tapahtui välittömästi Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneiden levottomuuksien ja Suomen vapaussodan jälkeen. Yhteiskunnallinen tilanne ei ollut vielä vakiintunut. Myyjä, paroni, oli saavuttamassa 80 vuoden iän. Hänen talonsa Pietarissa oli poltettu ja hänen ajatuksensa eivät enää olleet myyntihetkellä parhaimmillaan. Hänen vaihtoehtonsa Taubilan kartanon omistajana ja ylläpitäjänä olivat vähissä.
Karl Fazer nosti 1920-luvulla Taubilan kartanon tuottoisaksi maa- ja metsätalouden liiketoimintayritykseksi. On huomattava, että hänellä oli johdettavanaan jo entuudestaan Helsingissä oleva liiketoiminta. Hänen oli arvioitava, riittävätkö omat voimavarat kahden suuren ja luonteeltaan täysin erilaisen liiketoiminnan johtamiseen, kun yritykset sijaitsivat vielä maantieteellisesti kaukana toisistaan. Fazer katsoi parhaaksi, että Taubilaan oli palkattava paikalliset ammattijohtajat johtamaan siellä tapahtuvaa maa- ja metsätaloutta kannattavana liiketoimintana. Näin Taubilassa vakiintui johtajamiehitys, tilanhoitaja ja metsänhoitaja. Heitä täydensi taloutta hoitava konttoripäällikkö.
Fazer tarkkaili neljä vuotta, miten kartano alkoi kehittyä ja mitä lisätoimenpiteitä hänen olisi tehtävä johtamisen suhteen. Hän halusi saada enemmän vapautta itselleen Taubilan osalta ja luovuttaa valtaa Taubilaan. Niinpä hän kirjoitti lokakuussa 1922 valtakirjan silloiselle tilanhoitajalle Väinö Robert Lehtoselle, jonka hän katsoi luottamuksen arvoiseksi henkilöksi. Tällä valtakirjalla tilanhoitaja sai itsenäisen toimintavapauden edustaa Fazeria kaikissa Taubilaa koskevissa asioissa ”mitä hän tämän valtakirjan nojalla on lainmukaisesti toiminut”.
Vapaus käsitteenä nähtiin Taubilassa laajana. Se oli työtä oman ja muiden vapauden puolesta. Esimerkkinä tästä mainittakoon metsänhoitaja Gustaf (Gösta) Francken osallistuminen vapaussotaan ja Fazerin isänmaallinen toiminta Pyhäjärvellä, Kokkolinnan rakentaminen ja laajentaminen suojeluskunnan käyttöön.
Fazer joutui tekemään omistamansa kartanon osalta sen toiminnan alkuvuosina tärkeitä valintoja liiketoiminnan ja henkilöstön suhteen. Itsenäisissä valinnoissa oli kyse rohkeudesta ja uskalluksesta, se vaati häneltä myös pelkojen käsittelyä – riskien hallintaa. Hän kävi ajatuksissaan läpi uskomuksiaan ja tahtotilaansa, onnistuuko tämä kaikki. Kantavana voimana erityisesti Taubilan esimiesten osalta hänellä oli luottamus tehtyihin valintoihin. Luottamus oli saatava myös kartanon liiketoiminnan markkina-arvon syntyyn, kasvuun ja kannattavuuteen. Nyt oli keskityttävä olennaiseen: maa-, karja- ja metsätalouteen. Puutarhatuotteista oli saatavissa myös lisäarvoa Fazerin liiketoiminnalle Helsingissä.
Vapaus tehdä valintoja tuo suuren vastuun. Liiketoimintakulttuurissa vastuu otetaan, sitä ei jaeta. Tehtävän vastaanottavalla henkilöllä pitää olla valmius ottaa ja kantaa vastuu. Tilanhoitaja Lehtosella oli tämä ominaisuus. Vastuu on omamme, epäonnistumisista emme voi syyttää ulkopuolisia. – Merkille pantavaa oli, että tilanhoitaja Lehtonen ja metsänhoitaja Francke toimivat työparina, vastuu kannattavasta liiketoiminnasta oli kuitenkin tilanhoitajalla. – Fazer tiedosti tosiasian, kun vie toiselta vastuun hänen valinnoistaan, samalla vie häneltä myös vapauden valita.
Huomattava yhteinen vastuun ottaminen näkyi siinä, kun Taubilasta oli lähdettävä sodan jaloista viimeisen kerran vuonna 1944. Henkilökunta saattoi itsenäisesti Taubilan karjan jalkaisin kolmen viikkoa kestäneellä evakkotaipaleella Pyhäjärveltä Multahoviin.
Valinnoilla oli vaikutusta myös muiden ihmisten elämään. Vapaus tehdä valintoja merkitsi, että oli otettava vastuu myös vaikutuksista. Olivatko vaikutukset Taubilassa ennustettavissa, myönteisiä vai kielteisiä? Välittömät myönteiset vaikutukset nähtiin pitäjässä jo 1920-luvulla. Pitkäaikaisvaikutukset 1930-luvulta eteenpäin olivat osittain ennustettavissa, kunnes sota katkaisi lopullisesti Taubilan ja Pyhäjärven pitäjän kehityksen.
Vaikutukset näkyivät Taubilassa Fazerin ajan kokeneille usealla tasolla. Yleisellä tasolla näkyi konkreettisena Pyhäjärven pitäjän elinkeinoelämän kehitys. Yksilötasolla tunteissa, taloudellisena, materiaalisena ja henkisenä turvallisuutena. Taubila tarjosi työtä ja toimeentuloa lukemattomille henkilöille jopa perheille niin Pyhäjärvellä kuin sen naapurikunnissa. Lukuisat maatilataloudet pitäjässä kehittyivät Taubilan imussa. Henkinen turvallisuus näkyi siinä, että henkilö sai kuulua Taubilan kartanon yhteistoimintaverkostoon mitä moninaisemmissa toimintaympäristöissä, muun muassa kunnallisessa, seurakunnallisessa ja yhdistystoiminnassa. Läsnäolon merkitys korostui. – Taubilan työntekijänä toiminut Sirkka Mattila totesi taannoin: ”Taubila oli hyvä työpaikka ja Fazer hyvä johtaja.”
Lähteet
Kauko Hinkkanen 2017: Taubilan kartano – lahjoitusmaakaudesta Fazerin aikaan
Tiina Miettinen 2017: Tasavallan juuret. Suomen presidenttien esipolvet.