29.5.2011
Nyt ko jokahine koarittaa vaivojaa, eikä iha terve oo kukkaa ni mie aloin muistella Karjalaa niihe entisii tautiloi mukkaa.
Ne ol kyl paljo parempii ne tauvitkii Karjalas. Ei sillo etsitty lääkärii eikä juostu neuvolas.
Kehe ei kotkonstit tehonneet hää jäi läsiväks tai kuol.
Ei ketkää verenpaineita mitanneet eikä olt mielenmasennuksii, ku leiväst ol huol.
Ei kolestroolii tunnettu eikä ruokavalioi. Jos ei millo olt sialäskii ol seltii ja potatloi.
Kaik haavat ja rokahtumat verskil kermal voijeltii.
Kivistykset ja pakotukset kuumas saunas hoijeltii.
A ko kel ol sivut kipijät, tavai lapset tallomaa.
Taas korvasärky pit mynstiki lävitse tupaka savvuu tupruttaa.
Erikoise etevä ol meiä kylä kuppari.
Hää ko imas sarvet selkää, ni joha tauti tokeni.
A kesäikan ko lisahutit varpaas kivvee ja kynskii läks pois tykkenää, ni heinäl köytettii rautalehttullo siihe varpaa kärkee järkinää.
Paimenreissul ko kusijaiset toisinaa pääs pistämää, ni lääkkeeks loroteltii sellast vettä, mitä jokasihel ol itsellää.
Hotapulveri ja ruusutipat olliit apteekkilääkkeitä, eikä niitä oikein usjast kenenkää kannant käytellä. Mut jos mie kaik ne lääkkeet haastan mitä enne käytettii, ni eihä kukkaa ennää mänis nykyjääkää apteekkii.
Vaa olliitha ne tauvitkii parempii siel Karjalas, nyt kaikki räähkii nimetkii ko kirjotettaa latinakakas.
Meeri Tuokko-Mansikka.
Irma Karppanen.
Pyhäkylä-Seura | Sinnuu kutsutua tärkijiä työhö, meijä pyhäkyllöisii erilaisii elämävaiheita tallentammua | Ylös