”Kätilönä” Salossa
6.3.2009
Timo Pohjola
Pyhäjärveläistä voimaa uuden Salon kaupungin synnyttämisessä!
Kuka minä olen?
Olen syntyisin Lavian pitäjän Riihon kylästä, johon äitini Sylvi os. Pärssinen, Matti ja Anna Mari Pärssisen tytär, oli ”sotasaaliina” viety suuren satakuntalaisen maatalon pojan puolisoksi. Syntymäajakseni kirjattiin 18.08.44. Isäni näki minut ensi kerran vasta n. 3 kk:n ikäisenä.
Isäni sodassa!
Isäni Antti Pohjola oli taistelemassa talvisodassa Laatokan pohjoispuolella ja jatkosodan aikana sotapoliisina Pyhäjärvellä. Sieltä hän toi äitini jo v. 1942 Satakuntaan isoon maataloon miniäksi, vaikka jäi itse vielä lähes kahdeksi vuodeksi taistelemaan Karjalan kannakselle Suomen itsenäisyyden puolesta. Antti-isäni joutui vielä Lapin sotaankin useaksi kuukaudeksi, ennen kuin pääsi viettämään siviilielämää perheensä kanssa, jossa oli silloin jo kaksi perillistäkin.
Hän johti Taipaleen taisteluissa joukkuettaan ja loppuvaiheessa komppaniaa, joka koostui oman kylän miehistä ja monista oman yrityksen työntekijöistäkin. Komppanian vääpelinä oli setäni, isän ollessa päällikkönä.
Isästäni tosin muistoni ovat vähäiset, koska hän kuoli tapaturmaisesti jo v. 1953, ollessani 9-vuotias. Äitini 30-vuotiaana leskenä jäi yksin kasvattamaan ja kouluttamaan meitä neljää alle 10-vuotiasta lasta. Oli siinä äidilläni urakkaa, mutta hienosti hän jaksoi karjalaisella sitkeydellä ja optimismilla. Kotonani myös luotettiin aina siihen, että Taivaan Isä meitä johdattaa, auttaa ja varjelee, kuten iltarukouksissa aina muistettiin rukoilla.
Laviaan avioituneita
Sodan jälkeen vielä kaksi Sylvin sisarta ja veli avioituivat myös Laviaan. Meitä serkuksiakin oli kaikkiaan jo 14 kappaletta, olivat sikiävää väkeä silloin. Tästä johtui, että koko lapsuuteni ja nuoruutenikin vietin satakuntalais-karjalaisessa ilmapiirissä, kuin kahdessa eri maailmassa. Aina mummolassa Tyrväällä tuo äidin murrekin muuttui joskus jopa huonosti ymmärrettäväksi, kun jutteli mummun ja ukin kanssa. Hehän asuivat Tyrvään Vinkkilässä, jossa sitten asui Pauli Määttänen, pärssis-juurisia hänkin.
Omaa historiaani ja Salon kaupungin synty
Olen oman työelämäni tehnyt pääosin kunnallishallinnon talous-, hallinto- ja tietotekniikan parissa. Sattui niin, että vielä lähes eläkepäivilläni osuin konsultoimaan Salon seutua ja järjestelytoimikunnan jäseniä siitä, miten tällainen 10 kunnan ja 4 kuntayhtymän tietotekniikka yhdistettäisiin ja miten sähköinen Salo 2009 pitäisi toteuttaa.
Eija Pohjola
No, kun näitä konsultoin, kuului kutsu vastaamaan ideoistani ja niin sitä sitten sovin 3 vuoden pestistä v. 2008 maaliskuusta lähtien. Onneksi pestini päättyy v. 2010 lopussa ja pääsen näiden sukuasioiden pariin todenteolla, sekä hoitelemaan lastenlapsia, joita on kertynyt jo kahdeksan kappaletta.
Salon alueen kunnat tekivät kesäkuussa 2007 yksimielisesti päätöksen muodostaa 1.1.2009 uusi kaupunki nimeltään Salo. Tällöin syntyi 55.000 asukaan kaupunki, jolla on n. 3.800 työntekijää. Nämä sitten 30.04.2008 mennessä järjestelytoimikunnan päätöksellä sijoitettiin uusiin tehtäviinsä.
Alueellinen yhteistyö kaiken perustana
Salon alueella kaiken perustana oli pitkään tapahtunut alueellinen yhteistyö sairaan- ja terveydenhoidon parissa. Sitä olin itsekin valmistelemassa toimiessani vuoet 1976-1980 Salon aluesairaalan talousjohtajana sekä hallituksen ja valtuuston sihteerinä, sekä yhteisen terveyskeskuksen ja aluesairaalan rakennushankkeen suunnittelun johdossa. Lisäksi jo aikaisemmin myös elinkeinojen kehittäminen oli yhteistä, sekä toteutettiin jo etukäteen yhteinen alueellinen tietoverkko.
Näin meitä hallitaan ja me ”hallitsemme”
Salon kaupunkia johtaa kaupunginjohtajan apuna 8 toimialajohtajaa, joista tietohallinnon toimialajohtajana saan olla yksi jäsen näitä uusia asioita toteuttamassa. Tästä kaikesta seurasi, että enpä eläkeläisenä arvannut, mihin olin pääni pistänyt. Vaihtuivat kohtuullisen rauhalliset johtavan konsultin puolieläkepäivät tiukkaan kalenterin mukaan elämiseen ja paikasta toiseen juoksemiseen. Ei enää auttanut ottaa tehtäväksi vain niitä projekteja, joita halusi, vaan täytyi tarttua kaikkeen, mikä vähänkin viittasi tietotekniikkaan ja sähköiseen asiointiin.
Äidin opit arvossaan
Eipä siinä sitten aina oltu oikeana aikana oikeassa paikassa, mutta selvitty on satakuntalaisella itsepäisyydellä ja karjalaisella kekseliäisyydellä ja joustavuudella. Oma osansa varmaan on jo äidiltä opittu lihakaupan myyjän käytösresepti: ”Kuulepas Timo, tässä kaupassa ei sitten näytetä vihaista naamaa asiakkaille! Heille hymyillään ja tuolla takahuoneessa on tukeva pöytä, jolle voit lyödä nyrkkiä ja sitten taasen tulla iloisena palvelemaan kaikkia asiakkaita.” Se oppi on auttanut monessa vaiheessa, kun kaikki ei mennyt, kuten olisin halunnut.
Nyt kuitenkin 10 kuntaa on aloittanut toimintansa, mutta melkoisen ongelman olin saanut vielä lisänä kuormaani. Minun piti hoidella 10 kunnan ja 4 kuntayhtymän puhelinvälitystiedot kuntoon. Keskuksia oli kolme, numeroita n. 3.000, puhelinluettelotiedot vähän ajastaan jäljessä. Piti myös miettiä, miten soitellaan sisäisillä lyhytnumeroilla toisillemme 3800 työntekijöille, jotta emme huku liian suuriin puhelinlaskuihin. Yhdistelimme samalla kaikkien ent. kuntien ja kuntayhtymien palvelunumerot uusiin Salo 2009 -numeroihin. No kyllä tämäkin onnistui jotenkuten, mutta lehdestä sain kyllä parikin kertaa lukea, kuinka taitamaton tietohallintojohtaja Salolla on ja miten tietohallinto on kuin viime vuosisadalta, kun ei kaikki heti alkuun toiminut ongelmitta. Olisin mielelläni hakenut rautakaupasta riittävän paksua rautalankaa ja pyytänyt ko. valittajat vääntämään minulle mallin, miten asiat olisi voitu hoitaa niin, että mitään ongelmia ei olisi syntynyt. Kun sitten selvittelin, keitä nämä kirjoittajat oikein ovat, selvisi, että kaksi sellaista, jotka kynsinhampain yrittivät joka vaiheessa estää kuntien yhdistymisen. Ongelmana näissä yhdistymisissä on tietenkin se, että palvelut eivät voi jatkua kaikilta osin sellaisina, kuin ne kuntakohtaisesti olivat. On noudatettava liittymissopimusta ja yhdessä sovittuja pelisääntöjä palvelujen järjestämisessä. Jotakin jää pois ja jotakin saamme lisääkin.
Moitetta seuraa, kiitosta harvemmin
Eipä yleensäkään näissä yhdistymisissä lehdissä kiitosta jaeta, mutta moitteita kyllä ja huolta siitä, että uuden kaupungin joka nurkalla ei saa samaa palvelua kuin keskustassa. Johtajina ollessammetarvitaan paksua nahkaa ja pitkää pinnaa. No olenpa tähän jo tottunut valtiota ja kuntia yli viisitoista vuotta palveltuani.
Rahat ja resurssit asettavat kuitenkin omat rajoituksensa palvelujen määrälle ja laadulle. Määrääpä tuo Herra Valtio meitä myöskin, mitä voimme tehdä ja mitä emme, kun rahaa emme kaikkeen voi osoittaa. Ja nyt sitten iski vielä tämä lama päälle.
Laaja kaupunki ja hajasijoitetut toiminnot
Melkoisena ongelmana meillä luonnollisesti on hajasijoittuminen useisiin toimipisteisiin. Kouluja ja päiväkoteja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarjoamme ehkä n. 120 eri pisteessä. Hallinto on sijoittuneena hajautetusti n. 10 eri toimipisteeseen entisten kuntien Salon kaupunki, Halikon, Kuusjoen, Perttelin, Kiikalan, Suomusjärven, Kiskon, Perniön, Särkisalon ja Muurlan kuntien alueilla. Näistähän tämä uusi Salon kaupunki muodostettiin lopettamalla kaikki edellä mainitut. Kuntia ei siis liitetty yhteen, vaan lopetettiin vanhat kunnat ja kaupunki ja perustettiin uusi kaupunki nimeltään Salo. Suurinta kiistaa aiheutti vaakuna, onko se vanhan Rikalan kauppapaikan, Halikon vaakuna vai Salon joutsenvaakuna. Vieläkin tuo taikina kuohahtelee yleisökirjoituksissa, ei muutoin.
Edellä mainituista syistä alueellinen tietoverkkomme on elintärkeä hermoverkko, jonka varaan kaikki tietotekniikkamme rakentuu. Siinä meidän oli yhdistettävä Salon kaupungin ja 10 kunnan verkot sekä 4 kuntayhtymää mukaan lukien. Urakka oli melkoinen, mutta on jo valmis ja toimintakunnossa, verkkoon liitettynä yli 2000 työasemaa palveluineen.
Aluetoimikunnat ja monipalvelupisteet
Salon kaupungin alueiden edustajina toimivat 5 aluetoimikuntaa ja jokaisessa entisessä kunnassa toimii informaatiota ja asiantuntijapalveluja jakaen ns. monipalvelupisteet, joissa tarjotaan sellaiset tavanomaiset hallintopalvelut, joita ennen sai kunnantoimistoista. Tämä edesauttaa, että laajassa kunnassa palveluja on saatavissa kussakin ent. kuntakeskuksessa varsin hyvin matkustamatta Salon keskustaan.
Hajasijoituskin väliaikainen vaihe
Onneksi saamme uuden kaupungintalon valmiiksi v. 2010 lopulla ja pääsemme keskittämään toimintojamme. Siitäkin sain itse sitten lisähommia – pitäisi suunnitella uusi mobiilityöyhteisö ko. kaupungintaloon. No, sekin kyllä hoituu vanhalla kokemuksella ja uudella teknologialla sekä hyvien asiantuntijoiden ja suunnittelijoiden avustuksella. Oma toimintani on ensisijaisesti koordinoida ja johtaa kaikkia näitä eri projekteja, joita toteutamme uuden uljaan Salon toimimiseksi
odotusten mukaisesti.
Oma osastoni
Organisaatiossani on 25 tietohallinnon ammattilaista ja 3 puhelunvälityshenkilöä. Vastaamme n. 2000 työaseman ja koko Salon alueen ohjelmistojen ja tietoverkkojen toiminnasta sekä hallinnon sähköisestä asioinnista. Meillä on sähköinen hallituksen ja lautakuntien kokousmenettely sekä sähköinen äänestysjärjestelmä valtuustolla. Kaikki viranhaltijoiden päätöksenteko tapahtuu myös sähköisesti, virkavapaudet, loma-anomukset, matkalaskut jne.
Ohjelmistot hankimme eri toimittajilta ja vastaamme niiden käyttöönotosta, käytettävyydestä oman HelpDesk-toimintamme kautta. Samalla takaamme koko 3.800 henkilöille oikeat ja tietoturvalliset käyttöoikeudet ohjelmistoihin ja pääsyn tietoverkkoon. Lisänä tietenkin kuntalaiset, jotka sähköisiä palveluja tulevat käyttämään ja jo laajasti käyttävätkin.
Pyrimme eturiviin! Pääsemmekö?
Pyrimme olemaan Suomen eturivin kunta näissä asioissa, joten kyllä tässä hommaa riittää edelleen, mutta täytyy tunnustaa, että en päivääkään kadu, vaikka eläkepäivät vaihtuivatkin vähän kiireellisempään vaiheeseen. Onhan sitä sitten mukava keinutuolissa keinutellessa miettiä, että olenhan sitä minäkin saanut olla mukana yhtenä lenkkinä uuden uljaan Salon rakennuspuuhissa. Tosin vähän surkuttelen sitä, että se on ollut poissa näistä karjalaisuuteen liittyvästä asioista ja sukututkimuksieni jatkamisesta, mutta kyllä sillekin taasen toivottavasti aikaa löytyy, jos terveyttä riittää.
Aina täytyy muistaa omakin ikääntyminen ja voimavarat, kun tuota työuraa tulee kertyneeksi jo yli 43 vuotta, kun tämän rehkimiseni päätän eläkepäiville. Se on kaikissa vaiheissaan kuitenkin ollut varsin mielenkiintoista ja eri vaiheissaan hyvin haastavaakin. Aikakaan ei aina riitä kaikkeen, mikä olisi kiinnostavaa ja harrastuksenakin mukavaa, mutta se tunne, että jotakin sai aikaiseksi, on mieltä lämmittävä.
Synnytimme Pärssisen sukuseuran!
Kiskon Kärkelästä kesämökiltämme 60-vuotispäiviltäni v. 2004. Kuvassa on poikani Jouni Pohjola ja lastenlapset. Jouni piti laulutuokion Ukille, joksi minua kutsutaan, kuten minäkin aikanaan äidin isää, Matti-ukkia. Lavian isovanhemmat olivat taasen Taata ja Mamma, kuten satakuntalainen kutsumanimi tapaa olla.
Sukuasioillekin aikaa on vielä riittänyt, sillä saimme synnytetyksi viime keväänä Pärssisen Sukuseura ry:n, johon ajauduin tietenkin sihteeriksi ja taloudenhoitajaksi, kun näitä Pärssisiä niin intohimoisesti olen tutkinut. Äitini sukujuurten selvittämisestä tuli aiottua suurempi juttu, mutta perin mielenkiintoinen ja nyt tuloksista ovat lastenlapsenikin jo varsin kiinnostuneita. Siksi olen nautinnolla tutkinut tutkimasta päästyäni tuota verratonta pyhäkyllöisten koulupiirikirjaparia. Kiitos koko kirjaköörille erinomaisesta aikaansaannoksesta, jonka olen jokaiselle jälkipolven haaralle ja sisaruksilleni kullekin omat sarjansa jakanut.
Salon kaupunki siis toimii, palvelut pelaavat, www-sivutkin saimme hienoon kuntoon, ks. www.salo.fi ja sähköisessä asioinnissa olemme toivottavasti tämän vuoden lopussa jo mallikaupunki. Salon kaupunki on muuten yksi Suomen kesämökkirikkaimmista kunnista, yli 7000 mökkiä, joka tietää n. 20.000 kesäasukkaan väestölisäystä kesäiseen aikaan. Tällaisia terveisiä täältä Salon seudulta blogiimme!
Terveisin
Timo Pohjola
Pärssisen Sylvin poika Salosta
tietohallintojohtaja
Salo 2009
Yksi kommentti
Terve Timo!
Kiitos mielenkiintoisesta ”Kätilönä Salossa” kirjoituksestasi. Tietooni on tullut pelkästään hyviä uutisia Sinusta monelta suunnalta. Kyllä olet kovan elämänkoulun käynyt, jäädessäsi orvoksi niin nuorena, mutta silti menestynyt hyvin elämässäsi. Ehkäpä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, kuka tietää? Minunkin isäni, Tauno Kaasalainen jäi orvoksi 12 vuotiaana, Isoisäni ”pitkän Yrjön” kuollessa leikkauspöydälle Viipurin läänin sairaalassa.
Menestystä ja hyvää kevään odotusta toivottelee; Yrjö S.
Kaasalainen Yrjö S. | Keskiviikkona 18.03.2009, kello 20.31