Kilpailujärjestelyistä vastasivat nuoremman polven edustajat, Seija Hirvikoski ja Sanna Hinkkanen. Suunnittelussa oli mukana myös Jonna Hirvikoski.

Taiteilija Joanna Hauhia työssään

Virpovitsojen ja Pääsiäismunien rivistöä

Kotonani Karjalassa kasvoi pihalla puita.

Niihin laitoin laudanpäistä Kottaraisille kyhäsin pesäpöntön pienoisille.

Aina kerkesit keväällä muistit tulla muilta mailta ehättelit esinmäisnä kertomaan kesän tulosta.

Lienet jo tullut takaisin päässyt syntymäsijoille, Sinne Kotikarjalahan,

pihapuuni kottarainen, Ilovirttäsi virität laulat riemulaulujasi tullesas tutuille maille, Kotipuuhun päästyäsi.

Tuota mietin mielessäni jos lie pönttöskin pahennut laudat tullehet lahoiksi.

On se ollutkin minulta korjaamatta kovin kauan.

Sinne minunkin mieleni tekisi, Sinne vereni vetäisi, muuttolintujen mukana päästä syntymäsijoille. En pääse sinne mä poloinen maatamyöten matkustaja.

Siell´ on esteitä edessä, välillä leveä linja. väätty pitkät piikkilankat, rajapyykit pystytetty, valppaat vahdit vierellänsä.

Se on toiselle luvattu , Luvattu ja luovutettu.

Jää muistoksi ikuinen ikävä mieltä kaipuu kalvamahan.

Pihapuuni kottarainen.

Siellä Koti Karjalassa, ilovirttäsi virität laulat riemulaulujasi tullessas tutuille maille

kotipuuhun päästyäsi. Kuka sitten kuunnelleekin….

Ma.Ku.

Mauno Kurikka

Pyhäkylästä 1897-1987

Pyhäjärvilehdessä 21.3.1966

Irma Karppanen

Ne ol kyl paljo parempii ne tauvitkii Karjalas. Ei sillo etsitty lääkärii eikä juostu neuvolas.

Kehe ei kotkonstit tehonneet hää jäi läsiväks tai kuol.

Ei ketkää verenpaineita mitanneet eikä olt mielenmasennuksii, ku leiväst ol huol.

Ei kolestroolii tunnettu eikä ruokavalioi. Jos ei millo olt sialäskii ol seltii ja potatloi.

Kaik haavat ja rokahtumat verskil kermal voijeltii.

Kivistykset ja pakotukset kuumas saunas hoijeltii.

A ko kel ol sivut kipijät, tavai lapset tallomaa.

Taas korvasärky pit mynstiki lävitse tupaka savvuu tupruttaa.

Erikoise etevä ol meiä kylä kuppari.

Hää ko imas sarvet selkää, ni joha tauti tokeni.

A kesäikan ko lisahutit varpaas kivvee ja kynskii läks pois tykkenää, ni heinäl köytettii rautalehttullo siihe varpaa kärkee järkinää.

Paimenreissul ko kusijaiset toisinaa pääs pistämää, ni lääkkeeks loroteltii sellast vettä, mitä jokasihel ol itsellää.

Hotapulveri ja ruusutipat olliit apteekkilääkkeitä, eikä niitä oikein usjast kenenkää kannant käytellä. Mut jos mie kaik ne lääkkeet haastan mitä enne käytettii, ni eihä kukkaa ennää mänis nykyjääkää apteekkii.

Vaa olliitha ne tauvitkii parempii siel Karjalas, nyt kaikki räähkii nimetkii ko kirjotettaa latinakakas.

Meeri Tuokko-Mansikka.

Irma Karppanen.

Vuosikokous
Toimintakertomus (kiitoksin) ja tilit hyväksyttiin. Johtokunta jatkaa entisenä. Tilintarkastajina Jukka Harjula ja Eija Kuusisto, varalla Pertti Tikka. Toimintasuunnitelma ja talousarvio 2011-2012; Yleinen kokous antoi johtokunnalle seuraavan ohjeen. a) Hankkia tuloja sopivaksi katsomillaan tavoilla. b) Käyttää varoja maltillisesti toimintasuunnitelman toteuttamiseksi järkevällä tavalla.

Muuta ohjelmaa
Marjan ja Kallen kattama ruokapöytä kiinnosti kaikkia. Kuten myös päätöskahvit. Yhteislaulut kaikuivat kiikoislaisen Topi Jokelan tahdittamina reippaasti.  Pertti Hakanen valotti mielenkiintoisesti ensi kesän Pyhäjärvi-juhlien ohjelmaa, jonne kaikki tietysti suunnistamme. Marja Koukku kertoi pääsiäisajan ruuista, Jukka Pusa Pyhäjärven matkoista ja Toivo Hinkkanen virpomaperinteestä. Virpomavitsakilpailusta toisessa jutussa tarkemmin.

Johtökunta järjestäytyi
Pyhäkylä-Seuran johtokunta 2011-2012 :  Toivo Hinkkanen, phj, Antti Kaasalainen,vphj, rahastonh, Seija Jokinen, siht, Mauri Hauhia, Kauko Hinkkanen, Irma Karppanen, Pentti Kiuru, Reini Kukko, Jukka Pusa ja Aino Pöyhönen.
Työvaliokunta: Toivo Hinkkanen, Seija Jokinen , Antti Kaasalainen ja Jukka Pusa.
Uuden ”vanhan” Pyhäkylän koulupiiriä ja Vpl Pyhäjärveä koskevan  arkistotiedon tallennusta useammalle koneelle selvittämään ja eteenpäin hoitamaan valittiin työryhmä: Kauko Hinkkanen, phj, Mauri Hauhia, Antti Kaasalainen ja Jukka Pusa.

Vuosijuhlan kehittäminen
Lasten ja nuorten mukaan saannin kehittämiseksi Seija Hirvikoski ja Sanna Hinkkanen tekivät johtokunnan kokouksen lopuksi ”pyytämättä” johtokunnalle mm. seuraavia ehdotuksia.
Vuosikokouksen ajaksi tulisi järjestää
a)    Lapsille ja / tai nuorille oma ”työpaja”, tms ohjelmaa.
b)    Rinnakkaisohjelmaa niille ”varttuneille” nuorille, jotka ”vierastavat” virallisia kokouksia.
c)    Yhteisesti kaikenikäisille sopivia hauskoja kilpailuja, huutokauppaa, yms.
Näitä ideoita jalostamaan ja ohjelmaa niiden pohjalta valmistelemaan tulisi nimetä oma työryhmä, jossa jäseninä olisi nuoria ja nuoria aikuisia.
Johtokunta kiitti ehdottajia hyvistä ideoista, jotka kirjattiin pöytäkirjaan ja heidän lupauksestaan olla kertaluonteisesti käytettävissä tulevaisuudesssakin.
Toivo Hinkkanen

Toivo Hinkkanen

Virpomavitsa

Minua on ennen ja nyt virvottu monenlaisilla virpomavitsoilla. Pääsääntöisesti

kuitenkin pajunoksilla.

Paras tapaus pari vuotta sitten. Kari, aikuinen lastenlapseni, oli meille tulossa virpomisaikaan.

Muisti virpomisen. Pysähtyi ja taittoi tienvarren puskasta oikein koukeroisen pajunoksan, jossa

pajunkissoja. Ei ollut koristeltu muuten. Sillä virpoi, kuostinkin sai. Vitsa pantiin kuivana maljakkoon.

Pajunkissat pysyivät oksassa kiinni toista vuotta.

Ordotoksien ohjeista löysin mm. seuraavaa.

Valitaan 3-haarainen pajunoksa. Se kuvaa Pyhää Kolminaisuutta.

Leikkaa kreppipaperista 5 kpl 5×5 cm palasia. Määrä kuvaa Kristuksen haavojen

lukumäärää. Taivuttele paperit limittäin, lisää lehdeksi pieni pala vihreää paperia ja

sido kalastajalangalla kiinni oksaan. 3 kukkaa, kolme haaraa. Käytän väreinä

punaista ja valkoista. Usein näkee violettia, mutta se on paaston väri, jota pitäisi

välttää.

Jos pääsiäinen on aikaisessa ja oksissa ei ole lampaita (pajunkissoja), silloin

tehdään kukkia.

Karjalassa ennen lapset keräsivät kaikki karkkipaperit vuoden aikana ja tekivät

näistä kukat. Kylien “sanattomana sääntönä” oli: jos lapsen virpokukat oli tehty

sanomalehdestä, niin virvottava tiesi, että palkka olisi suotavaa saada rahana.

Raha vietiin kotiin, virpoja ei saanut sitä itselleen. Palkka haettiin aina pääsiäisenä.

Kyllä itsekin muistan monia virpomavitsoja karamellipapereilla koristaneeni ennen

Pyhäjärvellä..

Virpomaloruja

Loru Kannakselta (M-L):

Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks.

Isännäl, iso vassa

emännäl perä leviä.

Poika tuokoon minijän

tytär hyvän sulhaisen.

siulle vissat, miulle palkka.

Miulle muna kanasestais

maitotilkka lehmäsestäs,

vähä voita vakkasestas

kopeekka kukkarostas.

Luoja sinnuu siunatkoon.

Virvon varvon vitsasella

kosken pajun oksasella,

Jumala sinua siunatkoon!

Virvon varvon vitsasella,

kosken kevätpajusella,

terveyttä toivottelen,

siunausta siivittelen,

onnea oksalla tällä.

Loru Salmista (HS)

Virpoi varpoi, tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

oksan ojennan

ja elämän onnea toivotan.

Onni on siunausta,

onni on rakkautta,

onni on hyvä elämä,

en palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa vaadi,

vaan Jumalan siunausta toivotan.

************

Mie se virvon viksuttelen,

rahan eistä raksuttelen,

tuoreeks, terveeks,

tulevaks vuuveks,

sulle vitsa,

miueele palkka.

Virpoi varpoi vitsa uus,

niin kuin talvella kukkiva kuus.

Elämän onnea toivomme teille,

kai palkan maksatte meille!

Virvon, varvon,

tuoreeks terveeks,

tulevaks vuueks.

Vitsa siulle,

palkka miulle.

Annat sie munan vai kanan

*************

Virvon varvon vitsat käyvät,

tulevaks vuueks,

tuoreeks terveeks,

vitsa siul,

kuosti miul.

kuosti = virpomapalkka

Alan virpoa vitsalla

painella pajun vesalla

uuden vuoden uutisiksi

vanhan vuoden vastuksista.

Mie virvon vitsalla hyvällä

pajun varvulla parhaalla.

En mie siulta palkkaa vaadi

enkä velkakirjaa laadi.

Luoja sinnuu siunatkoon.

Virvon varvon vitsasella

kosken koivun oksasella.

Isännälle ikä pitkä,

emännälle perä leveä

ja pojalle hyvä hevonen.

Jumala sinua siunatkoon!

Kalevalaisia virpomisrunoja on myös useita ja ne kuulostavat myös hauskoilta.

“Virvon varvon vitsasella,

kosken kevätpajusella,

terveyttä toivotellen,

siunausta siivitellen,

onnea oksalla tällä.”

“Virvon varvon vitsasella,

rikkaaks, rakkaaks,

ison talon isännäks.

Viikoksi velkaa,

vuueksi vappaata,

sinulle vitsa, minulle palkka.

Annotko munan vai markan!

Kilteiksi pienet piimäsuut!”

Minulle sanat virpolauantai, virpovitsa, palmusunnuntai, virpokuosti ovat tuttuja sanoja jo yli 7-vuosikymmenen takaa. Näin varmasti myös useimmille Karjalassa syntyneille — ja mikä ilahduttavaa, myös monelle evakossa syntyneellekin. Suomeen virpomaperinne on tullut idästä ordotoksisuuden mukana. Seuraavassa lainauksia siitä, mitä asia heille tarkoittaa.

Palmusunnuntai — yksi suurista juhlista

Ordotokseille palmusunnuntai on pääsiäisen, ylösnousemuksen esijuhla. Kansa tervehti Kristustapalmunoksin ja riemuhuudoin. Jo 300-luvulla kristittyjen tiedetään kulkeneen palmusunnuntainakulkueissa palmunoksat käsissään muistaen Vapahtajan Jerusalemiin ratsastamista. Kristinuskonlevitessä juhlan vietto siirtyi kaikkialle kristilliseen maailmaan. Meillä pohjoisessa palmunoksat onkorvattu pajunoksilla, ensimmäisillä talven jälkeen heräävillä kasveilla. Virpominen ja virpovitsatulevat venäjän kielen pajua tarkoittavasta sanasta verba. Venäjäksi palmusunnuntai onkin pajusunnuntai.

Hyvissä ajoin ennen palmusunnuntaita lapset koristelevat kauniisti päiväkodeissa, kouluissa,seurakuntien kerhoissa ja kodeissa virpomavitsoja ja opettelevat virpomaloruja.Pajunoksat siunataan palmusunnuntain aaton vigiliassa.

Palmusunnuntaina virpojat eivät piiloudu naamiaispukujen taakse, vaan sonnustautuvat omiin siisteihin vaatteisiinsa. Siunattujen oksien kera lapset ja lapsenmieliset menevät sukulaisten ja ystävien luo toivottamaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle. Lahjaksi saatu virpomavitsa pitäisi säilyttää ikonin takana Helatorstaihin, eli Kristuksen taivaaseen astumisen juhlan aattoon asti. Tuolloin siunattu virpomavitsa hävitetään polttamalla. Kauniisti koristelluista vitsoista täytyy luopua,  aivan kuten opetuslasten täytyi luopua Kristuksesta, hänen astuessaan taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen.

”Virpomispalkka”

Tapana on, että virpomispalkka maksetaan vasta pääsiäisenä, jolloin paasto päättyy. Tavallisin vastalahja virpomisesta on ollut ylösnousemuksen vertauskuva, pääsiäismuna, koska munan suljetun kuoren sisällä on uuden elämän alku. Kristityille muna on ollut varhaiskirkon ajoista alkaen ylösnousemuksen symboli. Päältä päin muna näyttää kuolleelta kuin Kristuksen hauta ja sen suulla ollut kivi. Sisältä murtautuu kuitenkin uusi elämä: Kristus. Tämä pitäisi lapsille kertoa, sillä nykyisin on tapana antaa kiitokseksi myös muita lahjoja. Virpojan tulisi malttaa odottaa pääsiäiseen asti, ennen kuin syö suklaamunansa, vaikka saisikin virpomispalkan jo palmusunnuntaina.

Lapsille opetetaan, ettei virpomaan mennä palkan vuoksi ja että erityisesti virvotaan lähimpiä, kuten perhe, kummit, sukulaiset ja naapurit. Virpominen on siunauksen tuomista, samalla toivotetaan myös elämän uudistumista ja vireyttä. Virpomaloruissa korostetaankin hengellisen ja fyysisen uudistumisen merkitystä. Ordotoksinen kirkko on pyrkinyt säilyttämään kirkollisen perinteen alkuperäisen ajatuksen. Tästä syystä virpomaan mennessä ei pukeuduta noidiksi, velhoiksi tai muiksikaan hirvityksiksi, jotka kuvaavat jotain sellaista, joka on toisella puolella kuin Jumala. Karjalassa ja Itä-Suomessa myös luterilaiset lapset virpovat ilman naamiaisasuja.

Yleinen tietämys uskonnollisten juhlien sisällöstä ja vietosta on vähentynyt. Niinpä jopa toisilleen vastakkaisten juhlien viettotapoja yhdistellään uusiksi roolileikeiksi. Ordotoksit vierastavat ajatusta virpomisesta tuonkaltaisena toimintana. Heille virpomatapojen opettaminen on nimenomaan uskontokasvatusta.
Lähde: TM, lehtori Marianne Kantonen

Pyhäjärvellä

Eipä tuossa ordotoksien perusteluissa oikeastaan mitään pois otettavaa ole. Muistini mukaan pajunvitsoja tottakai etukäteen koristeltiin. Virpovitsojen siunaamisia ei meillä ordotoksien tapaan ollut. Mutta virpomassa me kävimme Virpolauantaina, eli palmusunnuntain aattona. Virpojilla oli aivan normaali, siisti vaatetus. Mitkään naamiopuvut eivät tulleet mieleenkään.
Virpokuosti taas useimmiten saatiin ja haettiin vasta pääsiäisenä.
Virpomassa käytiin kotiväen lisäksi isovanhempia, kummeja,lähinaapureita ja sukulaisia, mikäli asuivat lähietäisyydellä. Mutta ympäri kylää, talosta taloon ei kuljettu.

Trullit ja noitavirpojat?
Lähde:Wikipedia

Pääsiäisnoidat (pääsiäistrullit, trullit tai rullit) liittyvät pääsiäisajan mytologiaan. Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.

Uskottiin, että pitkäperjantain jälkeisenä yönä ja pääsiäislauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Kristinuskon mukaan Jeesus Nasaretilainen kuoli pitkänäperjantaina ja nousi kuolleista pääsiäissunnuntaina. Siksi juuri kyseisenä lauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.

Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja palmusunnuntain virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Historiallisesti virpominen ja trullit ovat siis vastakkaisia ilmiöitä; (virpominen liittyy ”siunaamiseen” ja trullit ”kiroamiseen”). Etelä Pohjanmaalla ”trullitellaan” pääsiäislauantaisin.

Lukijan kommentti Vikipediassa:
Nykyisin noidat ovat menneet iloisesti sekaisin kristillisten perinteiden kanssa. Palmusunnuntaina  kiertävät virpojat ovat pukeutuneet noidiksi, ja he haluavat “palkkansa” heti. Ei enää puhettakaan siitä, että munat tai muut namuset haettaisiin vasta pääsiäispäivänä.

Mitä me tähän sanomme?

On erittäin ikävää, että kaksi täysin erilaista asiaa yritetään sekoitta keskenään. Murheeelliseksi siitä tulee, kun ”pikku noidat” virpovitsojen kanssa ilmestyvät ovelle. Eivät nykyiset lapset ehkä tunne taustoja. Mutta vanhempien asia pitäisi tajuta.

Pitäisi vain muistaa, että “trulliksi” pukeutuminen ei kuulu palmusunnuntain tradiotioon. Trullit kiertävät vasta pitkäperjantai-yönä tai ”lankalauantaina”. Virpojat kiertävät ”virpolauantaina” tai palmusunnuntain aamuna ja palkka maksetaan vasta pääsiäisenä, ei heti.
Hyvä perinne pilattu ahneudella ja röyhkeydellä.

Erään viisaan neuvon sain joskus kuulla:
Kun tämänkaltaisia ”virpojia” tulee, ei pidä näitä lapsia moittia. Antaa heidän virpoa ja kohteliaasti
sitten ilmoittaa, että ”meillä on sellainen tapa, että virpokuostin saa vasta pääsiäisenä”.
Luonnollisesti sitten pääsiäisenä täytyy ”kuosti” löytyä, jos virpoja tulee sitä hakemaan.

Kuinkas Sinä muistat Teillä lapsena, virvottiinko — ja milloin? Miten pukeuduttiin ja ketä käytiin virpomassa?
Miten suhtaudut ”noitavirpojiin”?
Virpovitsojen koristeluun ja virpoloruihin palaan tarkemmin eri kirjoituksessa.
Toivo Hinkkanen

8.10.2010

Pyhäkylä-Seuran Kotisivujen viime talvi ja kesä meni, eikä sivuilla kävijä löytänyt sieltä mitään uutta. Valitan ja pyydän Seuran puolesta nöyrimmästi anteeksi, että näin kävi. Mutta syksy toi puheenjohtajallekin Turusta iloisen uutisen; sivumme alkavat taas elää. Hyvä näin!
Toivon sivuillemme paljon kävijöitä. Samoin toivon, että moni uskaltaisi myös tulla sivujamme täyttämään tai sieltä löytyviä kirjoituksia kommentoimaan. Uskon, että sivumme pystyvät jatkossa seuraamaan paremmin aikaansa. Hauhian Mauri on päässyt eläkkeelle, eikä ole vielä ehtinyt täyttää kalenteriaan liikaa muilla ”tärkeillä” menoilla. Kiitoksia vain Maurille, kun lupasi auttaa ”miestä mäessä”, eli Pyhäkylä-Seuraa Kotisivujemme päivittämisessä.
Hyvät sivuillamme kävijät, levittäkää sanaa eteenpäin, että sivuillamme kannattaa taas käydä.
Toivo Hinkkanen

Aineiston keräystä vuonna 2004 aloitettaessa luvattiin, että mitään saatua tietoa ja valokuvia ei hävitetä. Kaikki arkisto tallennetaan niin, että ne ovat myöhemmin esim. tutkijoiden käytettävissä.

Kirja ilmestyi syksyllä 2007. Sitten alkoi arkiston järjestäminen edes jonkinlaiseen luovutuskuntoon. Mukana oli myös erittäin monipuolinen Pyhäkylän Marttojen arkisto. Aikaa tässä työssä kului yli puolitoista vuotta ja kesäkuussa 2009 Toivo saattoi ilmoittaa; nyt työ on tehty.

Mutta mihin arkisto sijoitettaisiin? Vaihtoehtoina olivat mm. Mikkeli, eri kohteita Helsingissä ja Sastamalan Seudun Museo. Asiaa “pähkäiltiin” useaan otteeseen ja kuultiin asiantuntijoitakin. Monen jahkailun jälkeen sijoituspaikaksi hyväksyttiin Sastamalan Seudun Museo nykyisessä Sastamalan kaupungissa.

Perusteluina:

• Museo sijaitsee Pyhäkylän koulupiirin varsinaisella sijoitusalueella.
• Museo oli eri tavoin tukena kirjahanketta toteutettaessa.
• Museossa on jo entuudestaan Vpl Pyhäjärven osasto.
• Helsingin asiantuntijatkin suosittelivat tätä ratkaisua.
• Museo ilmaisi halunsa ottaa kyseinen arkisto säilytettäväkseen.

Lahjakirja on päivätty 10.8.2009. Museon haltuun ja vastuulle siirtyi mm.:

• Kaunista Vpl Pyhäjärveä kirjat, osat I ja II.
• Koulupiirin karttoja, taloluetteloita, valokuvia, yms.
• 13 arkistomapillista paperitavaraa,
• Yli 90 CD-tallennetta valokuvia, tekstejä, karttoja, yms.
• Lehtien käsikirjoituksia, kirkkokuoron pöytäkirjavihko, ym, ym.
• Pyhäkylän Marttojen laaja arkisto erikseen luetteloituna.

Kun tavarat kannettiin Museon toimistoon ja lahjakirja kahtena kappaleena saatiin allekirjoitettua, niin huokaisin kyllä sydämeni pohjasta helpotuksesta. Siellä nyt on suurin osa hyvässä hoidossa ja tarvittaessa tutkijoiden käytettävissä.

Vielä kerran kaikkia kyseistä kirjahanketta näiden vuosien aikana eri tavoin eteenpäin auttaneita lämpimästi kiittäen!

Kotisivuistamme

Kotisivumme ovat olleet pidennetyllä kesälomalla. Toivon, että nyt mukaan saatavat kuvasivut tarjoavat jatkossa mielenkiintoista katseltavaa niin nuorille kuin vanhemmillekin “surfailijoille”. Plogikirjoittajia toivomme myös lisää. Palsta on vapaa niin nuorille kuin vanhoillekin. Tekstit ja muut tiedot Jukalle osoitteeseen jukka.pusa(a)metsatilat.fi tai Toivolle osoitteeseen larjava(a)gmail.com.

Toivo Hinkkanen