Mauno Kurikan Runo
29.5.2011
Pihapuuni kottarainen.
Kotonani Karjalassa kasvoi pihalla puita.
Niihin laitoin laudanpäistä Kottaraisille kyhäsin pesäpöntön pienoisille.
Aina kerkesit keväällä muistit tulla muilta mailta ehättelit esinmäisnä kertomaan kesän tulosta.
Lienet jo tullut takaisin päässyt syntymäsijoille, Sinne Kotikarjalahan,
pihapuuni kottarainen, Ilovirttäsi virität laulat riemulaulujasi tullesas tutuille maille, Kotipuuhun päästyäsi.
Tuota mietin mielessäni jos lie pönttöskin pahennut laudat tullehet lahoiksi.
On se ollutkin minulta korjaamatta kovin kauan.
Sinne minunkin mieleni tekisi, Sinne vereni vetäisi, muuttolintujen mukana päästä syntymäsijoille. En pääse sinne mä poloinen maatamyöten matkustaja.
Siell´ on esteitä edessä, välillä leveä linja. väätty pitkät piikkilankat, rajapyykit pystytetty, valppaat vahdit vierellänsä.
Se on toiselle luvattu , Luvattu ja luovutettu.
Jää muistoksi ikuinen ikävä mieltä kaipuu kalvamahan.
Pihapuuni kottarainen.
Siellä Koti Karjalassa, ilovirttäsi virität laulat riemulaulujasi tullessas tutuille maille
kotipuuhun päästyäsi. Kuka sitten kuunnelleekin….
Ma.Ku.
Mauno Kurikka
Pyhäkylästä 1897-1987
Pyhäjärvilehdessä 21.3.1966
Irma Karppanen