Jouluni Etelä-Afrikassa 2008
20.2.2009
Minna ja Jurie Schoeman.
Moi vaan! Olen Minna Schoeman, o.s. Hirvikoski, lähihoitaja, syntynyt ja käynyt koulua Kiikoisissa ja Vammalassa. Pyhäjärvellä juureni sijoittuvat Larjavaan, talo 191. Eteläafrikkalaisen mieheni, Jurien, löysin Lontoosta. Meidät vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa kesällä 2007 ja häitten jälkeen asuimme ja työskentelimme Jurien kotimaassa. Nyt asumme pienessä omakotitalossa Kouvolan Kuusankoskella. Jurie opiskelee Kouvolassa englanninkielisessä koulussa ja minä terveydenhoitajaksi Lahdessa.
Olin jo kerran aikaisemmin viettänyt joulun mieheni perheen kanssa, joten tiesin vähän, mitä tuleman pitää. Tämä joulu oli kuitenkin erilainen. Seuraavassa joitain välähdyksiä Etelä-Afrikasta ja heidän tavoistaan, varsinkin jouluun liittyvistä.
Erilainen vuodenaika
Lunta on yleensä Etelä-Afrikassa turha odottaa joulunakaan. Lämpöä on tarjolla senkin edestä. Meidän talviaikanamme heillä on kesä ja yleinen lomakausi. Koululaiset lomailevat joulukuun alusta tammikuun puoleenväliin tai hieman yli. Tästäkin osaltaan johtuu, että joulu on ennemminkin kesäloma, ei rauhoittumisen ja hiljaisen joulun aikaa. Ihmiset matkustavat, käyvät ostoksilla, makoilevat rannoilla, tapaavat ystäviä ja menevät sinne tänne toiminnan perässä. Joulu jää silloin helposti sivuseikaksi kesän keskellä.
Kysymykseen, millainen on heidän perinteinen joulunsa, he todennäköisesti vastaisivat, että se on perhejuhla ja saadaan lahjoja ja ollaan yhdessä ja syödään hyvää ruokaa. Tämä kuulostaa tutulta… Niinhän se Suomessakin on. Ehkäpä se perhejuhlan osuus vain korostuu Suomessa hieman enemmän. Taitaa pääsiäinen olla Etelä-Afrikassa enemmän juhlittu kuin joulu.
Ruoka
Joulun ruokapöytä
Etelä-Afrikassa ei ole mitään tiettyjä perinteisiä jouluruokia. Liha on kuitenkin tunnetusti heidän suurinta herkkuaan. Juhlallisin liha joulunaikaan on lammas. Siellä liha on parhaimmillaan, kun se on vielä luussa kiinni ja siitä löytyy oikein hieno ja paksu läskisiivu kyljestä. Itse kaipasin hyviä suomalaisia filepihvejä. Perunasalaatti ja ranskanperunat ovat yleisin perunaruoka, muuten etelä-afrikkalaiset eivät juurikaan perunaa syö. Joulupöytä ei myöskään täyty niin monesta eri sortista kuin meillä suomessa. Ruokaa tosin on paljon ja afrikkalaiset ystävämme tyhjensivät hyvin monta ruoka-astiaa. Makuasioista ei tietenkään voi kiistellä, mutta kyllä suomalainen jouluruoka vie voiton!
Tavoista
Yhdessäolo, varsinkin vieraiden ihmisten seurassa ja jäykän kulttuurin parissa on joskus kiusallista. Pitää olla ekstrahyvät tavat.
Esimerkiksi: Pöytään mennään vasta, kun paikka pöydästä on osoitettu sinulle ja siitä lähdetään vasta, kun isäntä sanoo… Ikävä kyllä, jouluna se oli muutaman tunnin kuluttua…
Vanhempia ihmisiä pitää aina kutsua täti-se ja se sekä setä-se ja se. Kunnioitus on iso juttu, pitää aina puhua kunnioittavasti, eivätkä vitsit lennä samalla tavalla siellä kuin Suomessa.
Mielestäni tässä kunnioitus-jutussa Suomi saisi hieman ottaa mallia Etelä-Afrikasta ja toisinpäin. Nyt ne tuntuvat olevan melkein kaksi ääripäätä. Suomessa nuorisolla ei tunnu olevan minkäänlaista kunnioitusta vanhempia kohtaan ja Etelä-Afrikassa sitä edellytetään hieman liikaakin.
Witsand
Talo, jossa asuimme joulun aikaan.
Joulumatkamme Etelä-Afrikkaan alkoi 15.12.2008 ja päättyi 30.12.2008. Olimme mieheni vanhempien kanssa keskustelleet jo hieman aiemmin, missä viettäisimme joulun. Perille päästyämme paikkakin selvisi. Mieheni siskon poikaystävän vanhemmat olivat kutsuneet meidät viettämään joulua heidän kanssaan. Perheet olivat jo vierailleet toistensa luona, siinä kutsun tausta. Olimme aluksi hieman kummissamme. Outoa kuvitella joulu ihmisten kanssa, joita ei koskaan ole edes nähnyt. Joulu kun on perhejuhla meille.
Minna ja pieni kilpikonna.
Witsand on erittäin pieni kylä merenrannalla. Siellä asuu vakituisesti noin 300 henkilöä, mutta moni lomasunnon omistaja viettää siellä joulunsa. Kylässä on enää yksi kauppa. Ennen Witsand oli oikein rehevä ja vauras kylä, koska se on Breede joen suistoalueella, missä joki virtaa mereen. Tämä kyseinen suistoalue on eteläisen Afrikan levein suisto ja siitä syystä oli joskus hyvinkin suosittu kauppareitti. Myrskyisen, rajun meren kasvattamat karit joen pohjassa estävät nyt paattien ja laivojen kulkemisen suiston ohi.
Erilainen joulu
Witsandiin menimme 23.12. ja sieltä palasimme 26.12. Matkalla tapahtui paljon kaikenlaista muutakin, mutta keskityn nyt vain aikaamme Witsandissa.
Minulle jäi tunne, ettei tänä vuonna joulua ollutkaan, koska se meni niin nopeasti ohi. Oli niin paljon muita, kuin jouluisia juttuja, joihin itse oli tottunut. Joulun sankari, Jeesuskin, tahtoi unohtua, vaikka kovin perinteisen kristittyä kansaa siellä asustaakin. Joulukirkko kuului kyllä kuvaan. Itse en tosin osallistunut, koska se pidettiin afrikaansiksi, eikä minun ymmärrykseni yllä niin pitkälle.
Jouluaaton aamuna kun heräsin, toivotin kirkkain silmin hyvää joulua kaikille. Moni vain töksäytti takaisin, että ”ei se joulu nyt vielä ole, huomenna vasta” ja jatkoi arkisia askareitaan. Itse kun on tottunut joulun olevan jo aattona, niin siinä toisten arkisissa tohinoissa osa joulusta meni aivan ohi suun. Joulupäivänä vasta toivotettiin hyvät joulut ja kaikki pukeutuivat hieman parempiin vaatteisiin. Tosin joulupukki kävi hyvin pikaisesti aattona tuomassa lahjat. Kaikki oli ohi viidessä minuutissa joulupukin tulosta lahjojen aukaisuun asti. Mieheni oli pukeutunut joulupukiksi ja tuli kaikkien lahjojen kanssa. Isäntäperheen kaksi lastenlasta olivat siellä meidän kanssamme ja he olivat aivan onnessaan, kun joulupukki oli tullut oikein pohjoisnavalta asti! Minun oli ihan pakko sitten hieman jälkikäteen korjata tilannetta ja kertoa, että joulupukki tuli kyllä Suomen Lapista!
Joulupäivä meni syödessä, yhdessä istuessa ja TV:tä katsellessa. Taisi sinne yksi kävelylenkkikin mahtua.
Perinne ilahdutti
Joulupäivänä kierrellyt soittokunta.
Eräs perinne joulupäivänä lämmitti sydäntäni paljon ja loi hieman jouluista lämpöistä tunnelmaa. Kiertävien soittajien tapaaminen oli hieno kokemus. Joukko tummaihoisia miehiä kiertää talosta taloon ja soittaa erilaisilla torvisoittimilla muutaman joululaulun tai jonkin muun sävelmän, mitä mikin talo toivoo. Talon asukkaat usein antavat hieman tippiä soittajille. Tämä on kuulemani mukaan erittäin vanha perinne Etelä-Afrikassa, mutta sitä enää harvoin näkee. Witsand kun on pieni kylä, niin siellä eivät vanhat perinteet ole vielä kaikki karisseet pois.
Jouluni
vuonna 2008 Etelä-Afrikassa oli siis todella erilainen suomalaiseen jouluun verrattuna. En ehkä niinkään tahtoisi viettää montaa joulua Etelä-Afrikassa, mutta arvostan saamaani kokemusta suuresti! Se kasvattaa paljon, kun saa tutustua toiseen kulttuuriin hieman syvemmin myös jouluperinteiden kautta. Opin myös arvostamaan meidän omia suomalaisia, jopa hassujakin perinteitämme enemmän, koska ne auttavat palauttamaan mieleen joulun todellisen merkityksen. Moni sanoo, että perinteet ovat pahasta, mutta nekin voivat muistuttaa oleellisesta; Jeesus syntyi jouluna ja tuli pelastamaan meidät. Oli se perinne sitten joulukuusi tai valkea joulu, mikä saa muistamaan, että nyt on joulu, Jeesuksen syntymäjuhla. Ehkäpä myös eteläafrikkalaiset mieluummin viettävät heidänlaistaan joulua, eikä meidän.
Minna Schoeman